Itä-Suomen hovioikeus 10/2015:

Toimitusjohtajalla oli oikeus erorahaan


Toimistomme avusti toimitusjohtajana työskennellyttä A:ta, jonka toimitusjohtajasuhde purettiin yritys V:n toimesta tammikuussa 2014. Riidassa oli kysymys siitä, onko yritys V velvollinen maksamaan A:lle toimitusjohtajasopimuksen mukaisen erorahan sekä muita korvauksia. Asia ratkaistiin ensin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ja myöhemmin Itä-Suomen hovioikeudessa vastaajayhtiön valitettua käräjäoikeuden päätöksestä.

Kantaja A vaati yhtiöltä korvauksena toimitusjohtajasopimuksen mukaista erorahaa 171.436,56 euroa, irtisanomisajan palkkaa kolmelta kuukaudelta yhteensä 34.048,22 euroa sekä maksamatta jääneitä vuosilomakorvauksia 9.154,24 euroa ja oikeudenkäyntikulut. Vaatimus erorahan maksamisesta perustui yhtiö V:n ja A:n väliseen toimitusjohtajasopimukseen, jonka mukaan yhtiön irtisanoessa tai purkaessa A:n sopimuksen, tulee yhtiön maksaa A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaava summa erorahaa. A:n toimitusjohtajasopimuksessa ei ollut sovittu erityisehtoja erokorvauksen maksamiselle ja sopimus oli laadittu yhtiön toimesta. Tuomioistuimet arvioivat muun muassa sitä, onko A:lla oikeus erokorvaukseen riippumatta sopimuksen purkamisen syistä.
A oli palkattu keväällä 2012 yhtiö V:n toimitusjohtajaksi. Pian A:n aloitettua toimitusjohtajan työt, hänelle ilmoitettiin yhtiön käytäntöihin kuuluvan, että toimitusjohtaja toimii emoyhtiön hallituksen lisäksi myös tytäryhtiöiden hallituksissa puheenjohtajana. A:n toimitusjohtajasopimuksessa ei ollut mainintaa siitä, että hänen tehtäviinsä kuuluu osallistua myös yhtiön tytäryhtiöiden hallituksen toimintaan. A koki, että häneltä edellytettiin sellaisen vastuun kantamista, josta ei ollut sovittu eikä yhtiön aiemmiltakaan toimitusjohtajilta ollut edellytetty. Lisäksi A:n vastuulla oli huomattavia taloudellisia riskejä, johon myös tilintarkastajat olivat kiinnittäneet huomiota. A päätti erota tytäryhtiö P:n hallituksesta, kun toimitusjohtajan toiminnan kattaneen vastuuvakuutuksen ehtoja muutettiin elokuussa 2013 ja A:n taloudelliset riskit kasvoivat entistä suuremmiksi. Ero tytäryhtiön hallituksesta toteutui 21.11.2013.

Yhtiön mukaan A:n eroaminen tytäryhtiö P:n hallituksesta oli toimitusjohtajasopimuksen purkamisen keskeisin syy, koska eron myötä yhtiön hallitus ei enää luottanut A:n toimintaan. A:n myös väitettiin puhuneen sopimuksen purkamiseen liittyvistä salassa pidettävistä asioista henkilökunnalle ennen kuin asioista oli tehty päätöksiä. Yhtiön mukaan toimitusjohtajan irtisanominen johtui kantajasta, jonka vuoksi hänellä ei olisi ollut oikeutta vaatia toimitusjohtajasopimuksen mukaista erorahaa tai irtisanomisajan palkkaa.

Molemmat oikeusasteet katsoivat, että yhtiön väittämä luottamuspula ei ollut niin painava syy, jonka perusteella yhtiö vapautuisi erorahan maksamisvelvollisuudesta. Myöskään tarvetta sopimusehdon kohtuullistamiselle ei tuomioistuinten mukaan ollut, koska yhtiön oli tullut tietää taloudelliset riskit jo sopimusta laadittaessa ja erokorvausehto on tyypillinen toimitusjohtajasopimuksissa.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan yhtiö V velvoitettiin korvaamaan kantajalle korvauksia vaatimusten mukaisesti yhteensä noin 215.000 euroa viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.