Korkein oikeus 09/2016: ei valituslupaa nosturikauppaa koskeneessa yhteistoimintariidassa

Korkein oikeus päätti 9.9.2016 antamallaan päätöksellä olla myöntämättä valituslupaa työnantajalle jutussa, joka koski yhteensä 19 työntekijän oikeutta yhteistoimintalain mukaiseen hyvitykseen.

Jutun kantajat toimivat ennen irtisanomistaan ahtaajina Kotkan Mussalon satamassa, pois lukien yksi toimihenkilönä työskennellyt kantaja. Työnantaja C oli käynnistänyt 2.12.2011 yhteistoimintaneuvottelut työvoiman käytön vähentämiseksi. Ennen yhteistoimintaneuvottelujen loppuun saattamista yhtiö oli tehnyt kaupan, jolla se oli myynyt kaksi Mussalon sataman B-laiturilla sijaitsevaa konttinosturia ulkopuoliselle, kilpailijoiden perustamalle yhtiölle.

Asiassa oli riitaa siitä, oliko konttiahtausliiketoimintaa koskeva liiketoimintapäätös sen lopettamisesta tehty ennen neuvottelujen päättymistä, tai oliko nosturien myyminen ollut sellainen liiketoimintaa koskeva ratkaisu, jota ennen neuvottelut olisi pitänyt käydä loppuun. Kantajat katsoivat, että nosturien myyntipäätöstä ei olisi saanut tehdä ennen neuvottelujen loppuun saattamista, koska nosturikaupan jälkeen ei ollut enää sellaista kalustoa, jolla konttiahtaustoimintaa olisi ylipäätään voitu harjoittaa. Näin ollen kantajien näkemyksen mukaan nosturikauppa oli merkinnyt asiallisesti ottaen sitä, että kyseinen liiketoiminta lakkasi kokonaan.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 29.1.2015, että varustamoasiakkaiden menetykseen saakka konttiahtaustoiminta oli ollut merkittävä osa yhtiön liiketoimintaa. Tähän nähden käräjäoikeus katsoi, että päätös luopua siitä kokonaan oli ollut sellainen toimenpide, jota yhteistoimintalain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Ottaen huomioon, että konttinosturit oli myyty kaksi viikkoa yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisen jälkeen, oli ilmeistä, että yhtiö oli tehnyt päätöksen konttiahtaustoiminnan lopettamisesta Mussalossa ennen neuvottelujen aloittamista. Käräjäoikeus tuomitsi työnantajan maksamaan kaikille 19 kantajalle yhteistoimintalain mukaista hyvitystä 10.000 euroa per kantaja, sekä täyden korvauksen oikeudenkäyntikuluista.

Työnantaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 30.3.2016, ettei sillä ollut aihetta arvioida neuvotteluvelvoitteen rikkomista toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus kuitenkin porrasti tuomittujen hyvitysten määriä siten, että työsuhteen kestosta riippuen kukin kantaja sai 6.000, 8.000 tai 10.000 euroa, pisimpään työsuhteissa olleet suurimman määrin ja lyhyessä työsuhteessa olleet pienimmän määrän. Lisäksi työnantaja tuomittiin maksamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Työnantaja haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkeimman oikeuden jätettyä valitusluvan myöntämättä hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.