Rovaniemen hovioikeus 9.6.2016: Yhteydenotto liittoon johti työntekijän laittomaan irtisanomiseen

Toimistomme avusti kantajaa A ensin Lapin käräjäoikeudessa ja vielä uudemman kerran Rovaniemen hovioikeudessa tapauksessa, jossa oli kyse kantajan irtisanomisesta tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

A aloitti osa-aikaisena työntekijänä suullisen sopimuksen perusteella helmikuussa 2010 vastaajana toimineen leipomon K palveluksessa. Työmäärän lisääntyessä A:lle laadittiin lopulta kirjallinen työsopimus toukokuussa 2012, jonka myötä myös A:n työsuhde muutettiin kokoaikaiseksi.

Vaikka A:n työsuhde oli työsopimuksella muutettu kokoaikaiseksi, niin todellisuudessa työnantaja ei noudattanut sovittua 40 tunnin viikkotyöaikaa. Työpaikalla ilmoitettiin useasti A:lle, että seuraava työpäivä olisikin vapaapäivä tai vaihtoehtoisesti että A:n työpäivä päättyy hänen saatuaan työt tehtyä. Lopulta työnantaja päätyi osa-aikaistamaan jälleen kantajan A työsuhteen yksipuolisella suullisella ilmoituksella marraskuussa 2012. Tämän seurauksena A:n työsuhde piti muuttua jälleen kolmipäiväiseksi, ja muutoksen piti toteutua heti ilmoitusta seuraavalla viikolla.

Kantaja A päätti olla osa-aikaisuuden oikeellisuuden selvittämiseksi yhteydessä ensin omaan luottamusmieheensä sekä vielä myöhemmin omaan työntekijäliittoonsa. A:n yhteydenoton seurauksena liiton edustaja päättikin ottaa yhteyttä asian tiimoilta leipomon B:n toimitusjohtajaan, joka kuitenkin oli kiivastunut liiton edustajan tiedustelusta kovasti. Soittoa seuranneena päivänä A:n työsopimus irtisanottiin ja A:n työsuhde päättyi joulukuussa 2012. Työnantaja perusteli A:n irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä, vedoten erityisesti yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, työvoiman vähentämiseen vastaamaan tuotannon tarpeita sekä tuotannon laskemiseen vuositasolla.

Kantaja katsoi, että tuotannolliset ja taloudelliset syyt eivät olleet olleet todellinen syy kantajan työsuhteen irtisanomiseen. Kantajan käsityksen mukaan yrityksen taloudellinen tila oli ollut hyvä, tuotanto ei ollut laskenut vuositasolla ja työvoiman tarve ei ollut käytännössä vähentynyt A:n työsuhteen päättämisen jälkeen. Kantaja katsoi, että irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla on tehty ilman lainmukaisia perusteita, sillä tarjolla oleva työ ei ollut kantajan kannan mukaan vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin vaatimalla tavoin olennaisesti ja pysyvästi. Todellinen irtisanomissyy on ollut kantajan yhteydenotto omaan työntekijäliittoonsa. Näin ollen työnantaja on päättänyt työsuhteen vastoin työsopimuslain nimenomaista kieltoa, jonka mukaan asiallisena ja painavana henkilöön liittyvänä irtisanomisperusteena ei voida pitää työntekijän turvautumista käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin. Tämän lisäksi kantaja katsoi, että työnantajana toiminut B on joka tapauksessa laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuutensa. Vastaaja olikin palkannut yhtiöön kesäkuussa 2013 työntekijän tekemään samoja tehtäviä, joita kantaja teki ennen työsuhteensa päättymistä. Tätä työtä ei ollut tarjottu kantajalle missään vaiheessa. Riitaista asiassa olivat myös muun muassa kantajan palkkasaatavat.

Vastaaja kiisti kanteen perusteet kokonaisuudessaan. Sen mukaan yhtiön taloudellinen tila oli merkittävästi heikentynyt, tuotanto ja myynti oli laskenut. Yhtiön taloudellinen tila oli lisäksi kärsinyt vuonna 2010 tapahtuneen kavallusrikoksen johdosta. Työt olivat vastaajan kannan mukaan vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, eikä oikeusturvakeinoihin tukeutuminen ollut ollut työsuhteen päättämisen syynä. Vastaaja katsoi, että takaisinottovelvollisuuden osalta kyseessä ei ollut ollut uuden työntekijän palkkaaminen kantajan työtehtäviin, vaan kyseessä on ollut vakiintuneen kesälomasijaisen työllistäminen, eikä kyseisen työntekijän työtehtävät edes olleet yhtäläisiä kantajan työtehtävien kanssa. Lisäksi vastaaja katsoi täyttäneensä myös muut työsopimuslain mukaiset velvollisuutensa.

Käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus katsoi, että työsuhteen irtisanomiselle ei ollut asiallista ja painavaa syytä. Molemmissa oikeusasteissa todettiin, että vastaaja ei ole näyttänyt toteen tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että kantajalle tarjolla oleva työ olisi tuotannollisista ja taloudellisista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi irtisanomishetkellä marraskuussa 2012 verrattuna työsopimuksen allekirjoittamishetkeen, toukokuuhun 2012. Näin ollen molemmat oikeusasteet linjasivat, että kantaja oli irtisanottu laittomasti hänen turvauduttuaan työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 4) kohdan tarkoittamiin oikeusturvakeinoihin. Käräjäoikeus tuomitsi kantajalle A työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 8 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, maksamattomia palkkasaatavia, sekä odotusajan palkkaa korkolain mukaisine korkoineen. Lisäksi työnantaja velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus yhtyi käräjäoikeuden tuomioon muutoin, mutta se korotti A:lle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta 8 kuukaudesta 12 kuukauteen. Hovioikeus perusteli korvauksen korottamista erityisesti irtisanomisen tosiallisen syyn moitittavuuden perusteella.