Työtuomioistuin 27.1.2016:

Paikallinen sopiminen osa-aikatyön käytössä leipomoalalla

Työtuomioistuimen jutussa oli kyse leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 34 §:stä, jonka määräyksen mukaan työnantaja voi ottaa työhön viikonloppuapulaisia sekä mikäli paikallisesti sovitaan muitakin työntekijöitä enimmäistyöaikoja lyhyemmänkin työajan puitteissa. Asiassa oli riidanalaista se, voiko työnantaja yksipuolisesti osa-aikaistaa työntekijän tilanteessa, jossa ei ole työehtosopimuksen 34 §:n tarkoittamaa voimassa olevaa paikallista sopimusta.  

Yhtiössä käytiin yhteistoimintaneuvottelut 27.8.-28.10.2013, joiden jälkeen yhtiö ilmoitti erään yksikön työntekijöille, että heidän työsopimuksensa muutetaan osa-aikaiseksi. Vaihtoehtona osa-aikaistamisesta kieltäytymiselle oli työsuhteen päättäminen. Osa-aikaistamisen jälkeen työntekijät työskentelivät edelleen samoissa työtehtävissä kuin ennen osa-aikaistamista ja myös muutoin kuin viikonloppuisin. Työntekijäliiton mukaan yhtiö oli toiminut vastoin työehtosopimusta, koska osa-aikatyön käyttämisestä muulloin kuin viikonloppuisin ei ollut voimassa olevaa paikallista sopimusta.

Työnantajaliitto ei ollut mieltänyt, että työnantajan tulisi työsopimuslain mukaisia osa-aikatyön käytön oikeuksia käyttäessään sopia ensin paikallisesti työehtosopimusmääräyksen johdosta. Työnantajapuolen mukaan sopimusmääräys ei sanamuotonsakaan perusteella edellyttänyt tekemään paikallista sopimusta.

Asiassa piti ratkaista myös, onko osallisliitoilla oikeutta sopia siitä, että muutettaessa työntekijän työsopimus osa-aikaiseksi, siitä pitäisi ensin sopia paikallisesti. Työtuomioistuin katsoi, että asiassa riitainen paikallista sopimista koskeva edellytys ei ollut ristiriidassa työsopimuslain pakottavan sääntelyn tai työntekijän etujen kanssa, joten osallisliitoilla oli ollut toimivalta sopia paikallisesta sopimuksesta osa-aikatyön käytön edellytyksenä.

Lisäksi työtuomioistuin katsoi, että yhtiö oli toiminut työehtosopimuksen vastaisesti muuttamalla aikaisemmin kokoaikaisissa työsuhteissa työskennelleiden työntekijöiden työsuhteet osa-aikaisiksi. Työtuomioistuimen mukaan työehtosopimuksen sanamuotoa parhaiten vastaava tulkinta on, että osa-aikatyön käyttäminen muulloin kuin viikonloppuisin edellyttää paikallisesti voimassa olevaa sopimusta riippumatta siitä, millä perusteella osa-aikatyötä ollaan käyttämässä. Työtuomioistuin hylkäsi kuitenkin kantajan vaatimuksen hyvityssakosta ja osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.