TT 2016:66, Jokamiesluokassa loukkaantuminen oikeutti sairausajan palkkaan

Toimistomme avusti Metallityöväen Liitto ry:tä asiassa, joka koski sairausajan palkan maksuvelvollisuutta autoalan kaupan- ja korjaamotoiminnan työehtosopimuksen perusteella. Liiton jäsen M oli loukkaantunut tapaturmaisesti Jokamiesluokan autokilpailuissa 14.9.2014 OuluZonen harjoitus- ja kilparadalla, kun hänen autonsa oli kilpailutilanteessa kaatunut.

Työterveyslääkärin vastaanottokäynnillä 15.9.2014 M oli saanut sairauslomaa ajanjaksolle 15.- 16.9.2014, diagnoosikoodin ollessa S13, "kaulan alueen nivelten ja siteiden sijaltaanmeno, nyrjähdys ja/tai venähdys." Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta M:lle sairausajan palkkaa, katsoen tällaisen moottoriurheilussa ja kilpailutoiminnassa aiheutuneen tapaturman kuuluvan työntekijän omaan vastuupiiriin ja olevan itse aiheutettu.

Työnantajapuoli katsoi ensisijaisesti, ettei oikeutta sairausajan palkkaan ollut, koska kyse ei ollut lainkaan tapaturmasta, tai toissijaisesti tapaturma oli aiheutettu vähintäänkin törkeällä tuottamuksella. Työnantajapuoli ei sinällään väittänyt, että M olisi kyseisessä kilpailutilanteessa menetellyt varomattomasti ottamalla esimerkiksi tarpeettoman riskin, vaan ainoastaan väitettiin, että osallistuminen tällaiseen moottoriurheiluun sellaisenaan ilmensi törkeää huolimattomuutta ja hyväksyvää suhtautumista tapaturman mahdollisuuteen.

Työtuomioistuin katsoi, että M:n loukkaantumisessa oli ollut kyse äkillisestä ja siinä mielessä odottamattomasta tapahtumasta, ettei M ollut aiheuttanut tapaturmaa itselleen vahingoittamistarkoituksessa. Vaikka M oli tietoisesti päättänyt osallistua kilpailuun, ei auton kaatuminen kilpailutilanteessa ollut tämän päätöksen välitön seuraus, eikä M:n ollut muutoinkaan väitetty aiheuttaneen kaatumista tahallaan. Näistä syistä työtuomioistuin katsoi, että kyse oli ollut tapaturmasta.

Asia ratkaistiin työtuomioistuimessa suullista käsittelyä toimittamatta, koska henkilötodistelun vastaanottaminen ei ollut tarpeen. Työtuomioistuin kuitenkin viittasi tuomiossaan kantajapuolen kirjalliseen todisteluun, jolla oli esitetty näyttöä jokamiesluokan kilpailutoiminnasta, säännöistä sekä siitä, että tapaturma sattui kilpailutoimintaan hyväksytyllä ajoradalla. Työtuomioistuin katsoi, että ottaen erityisesti huomioon kilpailujen turvamääräykset sekä osallistumisen alhaisen ikärajan (15 v.) oli asiassa jäänyt näyttämättä, että pelkästään osallistuminen kilpailuun olisi sisältänyt sellaisen ilmeisen loukkaantumisvaaran, jonka perusteella M:n työkyvyttömyys olisi aiheutunut tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta.

Edellä mainituin perustein työtuomioistuin vahvisti M:llä olevan oikeuden sairausajan palkkaan riidanalaiselta työkyvyttömyysjaksolta. Hyvityssakkovaatimusten osalta työtuomioistuin katsoi, että määräysten tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaa ei ollut syytä tuomita hyvityssakkoon. Sen sijaan työnantajaliiton osalta katsottiin, että työnantajaliiton ensisijainen kiistämisperuste (”ei tapaturma lainkaan”) oli ilmeisen perusteeton. Lisäksi työtuomioistuin totesi, että myös toissijainen kiistämisperuste (”tahallista tai törkeätä tuottamusta”) oli laadultaan sellainen, joka oikeuskäytännössä on voinut tulla vain hyvin poikkeuksellisesti kyseeseen, eikä sellaisesta voinut tässä olla kyse yksin jo riidattomien tapahtumatietojen perusteella.

Näin ollen lopputuloksena työtuomioistuin vahvisti M:n oikeuden sairausajan palkkaan, tuomitsi työnantajaliiton maksamaan 3.000 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta ja tuomitsi vastaajat korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.500 eurolla.