Työpaikkakiusaaminen


Työpaikkakiusaaminen on tulevien vuosien suuri työoikeudellinen kysymys. Toistaiseksi työpaikkakiusaamista koskevat oikeudenkäynnit ovat harvinaisuuksia, ja useimmissa kiusaamistapauksissa prosessin kohteena on muu asia kuin itse kiusaaminen. Usein työpaikkakiusaamisen lopputulos on kiusatun irtisanominen työpaikastaan ja oikeudenkäynti keskittyy irtisanomisen laillisuuden arviointiin. Prosessin kohteena on siis ”keksitty” irtisanomissyy, jonka työnantaja esittää, kun kiusatusta halutaan päästä eroon.

Kiusaaminen työturvallisuuden laiminlyöntinä

Itse ongelma ei ole uusi. Kaikki tietävät mitä suunnilleen tarkoitetaan kun jotakuta kerrotaan ”syödyn pois työpaikastaan” tai ”savustetun” itse irtisanoutumaan. Uutta on kiusaamisen aikaisempaa avoimempi tiedostaminen ja siitä puhuminen. Mitä sitten kiusaaminen on työsopimuslain tarkoittamassa mielessä? Se on syrjimistä tai työturvallisuuden laiminlyömistä. Molemmat ovat rikoksia, joista tuomitaan rangaistus. Molempiin kiusaamistapoihin, joiden välinen raja on epäselvempi kuin veteen piirretty viiva, sisältyy myös korvausvelvollisuus sekä aiheutetusta palkanmenetyksestä että henkisestä kärsimyksestä.

Laki kieltää myös työtoverin kiusaamisen


Vastuu tasapuolisesta kohtelusta on työnantajalla. Samaten työnantaja on ensisijassa vastuullinen työturvallisuuden takaamisesta, mutta harvemmin huomataan, että työsopimuslaki sisältää työntekijälle suunnatun työturvallisuusvelvollisuuden. Työntekijä, joka syyllistyy työtoverinsa kiusaamiseen, rikkoo myös työsopimuslain työturvallisuusnormia. Perustellusti voi väittää, että työtoverin kiusaaminen merkitsee myös työsopimuslain yleisten velvollisuuksien rikkomista. Tämä lainkohta velvoittaa työntekijää välttämään kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä vaadittavan menettelyn kanssa. Vastaavat säännökset sisältyivät myös vuonna 2001 kumottuun vanhaan työsopimuslakiin. Lainsäädäntöön perustuva aktiivinen toimintavelvollisuus työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa on työnantajalla, mutta aivan selvästi laki kieltää ketään kiusaamasta työtoveriaan.

Mitä tehdä kun kiusataan?

Kiusaamiseen puuttuminen estyy tavallisesti sen takia, että kiusattu vaikenee. Kiusatuksi tulemisesta kertomista vältellään kun uhriksi joutuminen osoittaa amerikkalaistuneessa yhteiskunnassa tuomittua menestymättömyyttä. Pidempiaikaisessa kiusaamisessa uhrin voimat ovat usein niin lopussa, että hänen itsensä on vaikeata tarmostautua. Kiusaamiseen puuttumisessa yhdenlainen toimintakaava, joka ei ole tyhjentävä, voisi olla seuraavankaltainen:

  • keskustelut työtovereiden ja esimiehen kanssa,
  • työsuojeluorganisaation, lähinnä työsuojeluvaltuutetun ja myös luottamusmiehen puoleen kääntyminen,
  • työterveyslääkärin kanssa käytävät keskustelut
  • työsuojelupiirin informointi asiassa
  • avun pyytäminen ammattiliitolta

Korvausvelvollisuus

Se, mitä kiusatun ei ensimmäiseksi pidä tehdä, on oman työsopimuksen purkaminen. Tämä on keinovalikoimassa viimeinen. Tämäkin keino voi tulla kysymykseen. Jos tilanne kiusaamisen takia on ajautunut pisteeseen, jossa työsuhteen jatkaminen ei ole enää mahdollista, on työntekijän harkittava työsuhteensa päättämistä. Tähän ei pidä ryhtyä ”omin päin” vaan työsuhteen jatkamismahdollisuuksista on keskusteltava ensin esimerkiksi lääkärin ja oman ammattiliiton kanssa. Jos työntekijä joutuu itse purkamaan työsopimuksensa, on työturvallisuusvelvoitteensa laiminlyönyt työantaja vastuussa palkkatulojen menetyksen korvaamisesta.

Työnantajan edustaja oli ajoittain suhtautunut työntekijään asiattomasti ja epäystävällisesti. Työntekijä oli työnantajan edustajan puhuttelun jälkeen sairastunut niin, ettei hän voinut enää palata töihin.

Korkein oikeus katsoi selvitetyksi, että työntekijän sairastuminen oli ainakin osittain johtunut työnantajan edustajan menettelystä. Työnantaja velvoitettiin työsopimuslain 32§:n 1 momentissa säädetyn työturvallisuusvelvoitteensa rikkomisen johdosta suorittamaan työntekijälle vahingonkorvausta.

KKO 1992:182


Korvausvelvollisuus voi kattaa myös aiheutetun henkisen kärsimyksen korvaamisen (KKO 1998:101). Työsuhteen päättyminen ei ole välttämätön edellytys työnantajan korvaamisvelvollisuuden ajankohtaistumiselle. Korvausvelvollisuus voi kattaa myös työsuhteen aikaisen taloudellisen vahingon, joka johtuu sairastumisesta.

Markku Vuorinen, asianajaja