Turun hovioikeus 17.11.2017: Työnantaja ei saanut kieltäytyä ottamasta vastaan työntekijän osittaista työsuoritusta eikä työnantajalla ollut oikeutta pidättää työntekijän palkkaa edes osaksi, kun työntekijä oli kieltäytynyt työstä laillisen työtaistelun johdosta

Toimistomme avusti postityöntekijänä työskennellyttä kantaja A:ta ensin Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa ja vielä myöhemmin Turun hovioikeudessa A:n työsuhdetta koskeneessa riita-asiassa. Tapauksessa oli riitaa siitä, oliko työnantaja saanut kieltäytyä ottamasta vastaan työntekijän osittaista työsuoritusta, kun työntekijä oli kieltäytynyt osittain työstä järjestöpäätöksellä toimeenpannun laillisen työtaistelun mukaisesti. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantajalla osittaisen työstä kieltäytymisen johdosta ollut oikeus pidättää työntekijän palkka kokonaan tai joltakin osin, sekä siitä, oliko työnantaja menettelyllään syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan perusteella lainvastaisesti.

A:n työsuhteen ehtoihin noudatettava työehtosopimus oli päättynyt lokakuun lopussa 2015, minkä jälkeen alalla vallitsi ns. sopimukseton tila. Alaa koskevan työtaistelu-uhan johdosta vastaajana ollut työnantaja oli ryhtynyt varautumaan työtaistelu-uhkaan hankkimalla sen toimipaikkoihin useita satoja vuokratyöntekijöitä, joita oli tarkoitus käyttää työtaistelun alaisten töiden teettämiseen työtaistelun aikana. Tämän seurauksena kantajan ammattiliitto oli järjestöpäätöksellään julistanut alalle ylityö- sekä perehdytyskiellon.

Marraskuussa 2015 työtaistelutoimien alkamisen jälkeen kantaja oli saapunut normaalisti työvuoroonsa. Työvuoron alettua A:n esimies oli määrännyt kantajan perehdyttämään vuokratyöntekijöitä postityöntekijän tehtäviin. Kun A kieltäytyi perehdytystehtävästä ammattiliittonsa järjestöpäätöksen mukaisesti, mutta olisi kuitenkin ollut valmis tekemään normaalit työvuoroluettelonsa mukaiset postin lajittelu- ja jakelutyönsä, työnantajan määräyksestä esimies lähetti perehdytystyöstä kieltäytyneen A:n kotiin ja pidätti tämän loppupäivän ajalta. Vastaava tilanne toistui uudelleen myös seuraavana päivänä.

A katsoi kanteessaan käräjäoikeudessa työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 1 momenttiin viitaten, ettei työnantajalla ollut ollut laillista perustetta estää kantajan työntekoa ja pidättää tämän palkkaa. Työnteon estymisen oli katsottava johtuneen työnantajasta, sillä kantaja olisi suostunut tekemään kaikki muut normaalina työpäivänänsäkin tekemät lajittelu- ja jakelutehtävänsä. Kieltäytyminen koski vain sitä perehdytystyötä, joka ei kuulunut kantajan tavallisiin ja pääasiallisiin työtehtäviin ja josta kantajalla olisi joka tapauksessa riidattomasti ollut oikeus pidättäytyä. Työnantajalle ei olisi koitunut mitään vahinkoa siitä, että se olisi osoittanut kantajan tekemään päivittäisiä työtehtäviään ja siten toimimalla työnantajalla olisi myös ollut mahdollisuus poistaa työnteon este olennaisitta vaikeuksitta. Edelleen A katsoi tulleensa syrjityksi yhdenvertaisuuslain vastaisesti työnantajan estäessä kantajan työnteon kokonaan, kun A oli käyttänyt hänelle perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta osallistuttuaan ammattiyhdistystoimintaan noudattaessaan ammattiliittonsa asettamaa perehdytyskieltoa.

Työnantaja kiisti kanteen kokonaisuudessaan ja väitti, että sillä oli ollut oikeus pidättää A:n palkka A:n kieltäydyttyä osasta hänelle normaalisti määrättävissä olevista työtehtävistä. Työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta ottaa vastaan A:n tavanomaista lajittelu- ja jakelutyötä ilman perehdytystyön tekemistä, koska A ei ollut ollut työnantajan käytettävissä työsopimuksessa sovitulla tavalla ja perehdyttäminen olisi kohdistunut koko työvuoron ajalle. Työnantaja ei ollut myöskään syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan perusteella.

A voitti työnantajaa vastaan nostamansa kanteen lähes kokonaisuudessaan käräjäoikeuden katsoessa työnteon estyneen työnantajasta johtuneesta syystä. Kantajan työnteko oli estynyt syistä, jotka työnantaja olisi voinut poistaa olennaisitta vaikeuksitta osoittamalla kantajalle hänen tavanomaisesti tekemäänsä lajittelu- ja jakelutyötä. Tästä huolimatta käräjäoikeus kuitenkin totesi tuomiossaan, että työnantajalla oli ollut oikeus pidättää palkkaa siltä osin työstä, josta kantaja oli kieltäytynyt. Perehdytystyön pieni osuus kantajan työpanoksesta huomioiden käräjäoikeus vähensi pidätetyn palkan määrästä 20 euroa. Edelleen käräjäoikeus kuitenkin totesi, että kantaja oli tullut syrjityksi yhdenvertaisuuslain vastaisesti ja tullut asetetuksi epäedullisempaan asemaan ammattiyhdistystoimintansa takia noudattaessaan ammattiliittonsa asettamaa perehdytyskieltoa. Käräjäoikeus tuomitsi kantajalle yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaista hyvitystä 2000 euroa.

Asian käsittely eteni työnantajan valituksen johdosta vielä hovioikeuteen, jossa myös A jätti oman vastavalituksensa vaatien käräjäoikeuden pidättämän 20 euron palkan pidätyksen osan tuomitsemista A:lle.

Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin katsomaan, ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta kieltäytyä ottamasta vastaan järjestöpäätöksen mukaisesti perehdyttämistyöstä kieltäytyneen A:n osittaista työsuoritusta. Hovioikeus linjasi tuomiossaan, että kantajan perus- ja ihmisoikeuksiin sekä perustuslakiin sisältyvä työtaisteluoikeus on merkittävämpi oikeus kuin työnantajan omistusoikeuteen perustuva työnjohto-oikeus, ja sen tulee kollisiotilanteessa väistyä työtaisteluoikeuden tieltä. Hovioikeus totesi edelleen, ettei sen enempää asiassa mainituista perusoikeuksista kuin työsuhteessa noudatettavasta lojaliteettiperiaatteesta tai muista työsuhdetta koskevista normeista tai oikeusperiaatteista voitu tehdä sellaista päätelmää, että työnantajalla olisi ollut oikeus kieltäytyä vastaanottamasta laillisen työtaistelutoimenpiteen aikana työntekijän tavanomaista työsuoritusta, kun työtaistelutoimenpide ei olisi estänyt sen tekemistä. Työnteko oli estynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Myös A:n vastavalitus hyväksyttiin, eikä työnantajalla katsottu olleen perustetta pidättää osaakaan työntekijän palkasta.

Hovioikeus velvoitti työnantajan korvaamaan A:lle pidätetyn työpalkan määrän kokonaisuudessaan, jonka lisäksi hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:ta oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein syrjitty yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ei ollut syytä hyvityksen osalta muuttaa. Työnantaja velvoitettiin vielä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden osalta täysimääräisesti.