KHO (09/2019): Korkein hallinto-oikeus kumosi virkasuhteen irtisanomista koskevat päätökset

Kunta X:n kunnanhallitus oli 14.3.2016 irtisanonut toimistomme edustaman vanhustyön asiantuntija A:n virkasuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen siten, että virkasuhteen viimeinen päivä oli 30.9.2016. Kunnanhallitus oli 25.10.2016 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta päätöksestä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oli valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja hänen oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksensa. A vaati valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että hallinto-oikeuden päätös ja kunta X:n kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja että kunta X velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

A oli toiminut vuodesta 2005 alkaen kunta X:n vanhustyönjohtajana. Kunta X:n kunnanhallitus oli 15.12.2015 käynnistänyt työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain mukaisen yhteistoimintamenettelyn, jotka oli käyty 12.1.-24.2.2016. Kunta X:n kunnanhallitus oli 24.2.2016 päättänyt yhteistoimintaneuvottelujen päättämisestä. Päätökseen liitetyn työnantajan talouden tasapainottamiseksi laaditun toimenpide-esityksen mukaan A oli ainoa henkilö, joka irtisanottiin. Esitykseen oli vanhustyönasiantuntijan kohdalle muun ohella kirjattu: ”Eläkeikä täyttynyt 1.9.2015. Henkilö irtisanotaan.”

Kunta X:n mukaan kunnalla ei ollut ollut tarjota A:lle sellaista toista virkaa tai tointa, johon tämä olisi voitu ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. A:n irtisanomisen jälkeen ja irtisanomisajan kuluessa kunta X:ssä oli ollut haettavana hoiva- ja hoitotyönjohtajan viransijaisuus, työllisyyspoliittisen projektin projektipäällikön määräaikainen tehtävä, kotihoidon vastaavan avopalveluohjaajan sijaisuus ja perusturvajohtajan viransijaisuus. Kunta X:n mukaan A:ta ei ollut sijoitettu mihinkään kyseisistä tehtävistä, sillä tämä ei ollut joko täyttänyt kelpoisuusvaatimuksia tai sijaisuuksiin oli valittu toinen irtisanomisuhan alainen kunnan viranhaltija.

Asiassa ratkaistavana oikeuskysymyksenä oli se, oliko kunnalla X ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n mukainen taloudellinen ja tuotannollinen peruste A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Asiassa oli lisäksi kysymys siitä, oliko virkasuhteen irtisanomisen perusteena katsottava tosiallisesti olleen A:n henkilöön liittyvä syy eli hänen ikänsä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tavoin, että A:n tehtävät olivat viranhaltijalain 37 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista syistä sekä tehtävien uudelleen järjestelyn vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että A:ta ei ollut voitu viranhaltijalain 37 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuudella sijoittaa hoiva- ja hoitotyönjohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen, koska tämä ei ollut täyttänyt viran kelpoisuusehtoja. A:ta ei myöskään ollut kohtuudella voitu sijoittaa työllisyyspoliittisen projektin projektipäällikön määräaikaiseen työsuhteeseen, kun otetaan huomioon A:n ammattitaito ja kyky sekä projektipäällikön tehtävät.

Korkein hallinto-oikeus katsoi sen sijaan toisin kuin hallinto-oikeus, että kunta X oli laiminlyönyt viranhaltijalain 37 §:ssä irtisanomisen edellytykseksi asetetun velvollisuuden sijoittaa viranhaltija ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella toiseen virkasuhteeseen siltä osin kuin kysymys oli kotihoidon vastaavan avopalveluohjaajan ja perusturvajohtajan viransijaisuuksista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi samoin kuin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet A:n iän olleen irtisanomisen määräävänä perusteena. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että asiassa ei voitu sulkea pois mahdollisuutta, etteikö A:n ikä olisi vaikuttanut siihen, että työnantaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa sijoittaa A kotihoidon vastaavan avopalveluohjaajan tai perusturvajohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei ollut esitetty olleen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n mukaista perustetta. Hallinto-oikeuden päätös ja kunnanhallituksen päätökset oli näin ollen kumottava lain vastaisina. Lisäksi korkein hallinto-oikeus määräsi kunta X:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.