Toimistomme avusti lentokentällä työskennelleitä turvatarkastajia asiassa, joka koski lomauttamisen perusteita. S Oy oli sopimuksen perusteella tuottanut lentoasemalla turvatarkastuspalveluja. Turvatarkastuksiin liittyvissä toiminnoissa oli työskennellyt sekä turvatarkastajia että toimihenkilöitä erilaisissa tehtävissä. Turvatarkastajiin sovellettava työehtosopimus oli työtuomioistuimen antaman ratkaisun johdosta vaihtunut kesken sopimuskauden kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksesta vartiointialan työehtosopimukseksi, mikä oli nostanut yhtiön palkkakustannuksia ja johtanut työnantajan ja palvelun tilaajan välisen palvelusopimuksen irtisanomiseen. Yhtiö oli lomauttanut yli 100 turvatarkastajaa eri pituisiksi ajoiksi, mutta noin kymmenen hengen toimihenkilöporukkaa ei ollut lomautettu, vaan heillä oli toimihenkilötyön ohella tai sijasta teetetty turvatarkastajien lomautusaikana turvatarkastustyötä.
Käräjäoikeus päätyi hyväksymään turvatarkastajien kanteen ja tuomitsi kantajille vahingonkorvausta lomautusajalta sekä täyden korvauksen heidän oikeudenkäyntikuluistaan. Käräjäoikeus katsoi, että turvatarkastustyöhön oli siirretty turvatarkastajien lomautusaikana sellaisia toimihenkilöitä, joiden työsopimuksen mukaisiin työtehtäviin turvatarkastustyö ei ollut aiemmin kuulunut. Toimihenkilöillä oli lomautusten sijasta teetetty turvatarkastajien töitä. Käräjäoikeus rinnasti tällaisen menettelyn niin kutsuttuun kiellettyyn sisäiseen siirtoon, jossa tiettyä työtä tekevä työntekijä korvataan toisella työntekijällä, joka ei ole aiemmin tehnyt sanottua työtä.
Hovioikeus päätyi arvioimaan asiaa toisin kuin käräjäoikeus. Hovioikeus katsoi, että yhtiön turvatarkastustoiminta oli supistunut olennaisesti ja koko lentokentällä työskentelevä työnantajan henkilöstö oli joutunut yhteistoimintaneuvottelujen ja irtisanomisuhan alaiseksi. Kaikki toimipaikan tarjolla ollut työ oli siten vähentynyt ja vähentyminen oli kohdistunut sekä turvatarkastajien että toimihenkilöiden työhön. Hovioikeus ei antanut merkitystä sille, että turvatarkastajat ja toimihenkilöt olivat kuuluneet eri työehtosopimusten piiriin. Tilannetta oli arvioitava kokonaisuutena kaiken tarjolla olleen työn puitteissa, eikä tarkastella lomautusten jakautumista toimihenkilöiden ja turvatarkastajien kesken.
Hovioikeus totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työsopimuslaissa tarkoitettu uuden työntekijän ottaminen voi olla kysymyksessä myös silloin, kun irtisanottavan työntekijän tilalle on siirretty yrityksen sisällä toinen työntekijä. Irtisanottua työntekijää ei saa korvata saman yrityksen toisella työntekijällä sellaisesta tulosyksiköstä, joka ei ole ollut irtisanomisuhan alainen (TT 2018:88). Lainvastaiseksi on katsottu myös se, että irtisanottavan työntekijän tilalle siirretään yrityksen sisällä toinen työntekijä, joka ei ole aikaisemmin tehnyt kysymyksessä olevaa työtä, ja jolle on jouduttu antamaan tehtävään koulutus (KKO 2000:64). Sen sijaan aiemmin samassa tehtävässä toiminutta tai muutoin samanlaista työtä tehnyttä henkilöä ei ole pidetty uutena työntekijänä (KKO 1995:20 ja KKO 2010:43). Kielto ottaa uusia työntekijöitä ei rajoita työnantajan oikeutta järjestellä toimintaansa uudelleen. Tällaisesta tilanteesta voi olla kyse muun muassa, jos muualta siirretty henkilö kykenee monipuolisuutensa takia suoriutumaan udelleenjärjestetyistä työtehtävistä yrityksen perustellut tarpeet ja odotukset huomioon ottaen muita paremmin (KKO 1995:20 ja TT 2011:148).
Hovioikeus katsoi, että toimipisteen kaiken työn vähennyttyä tilannetta oli tarkasteltava kokonaisuutena. Merkitystä oli annettava lomautusten aikaiselle tilanteelle ja perustelluille odotuksille, sekä sille, oliko kyse työsuhdeturvan kiertämisestä. Hovioikeus katsoi, että yhtiöllä oli ollut pyrkimys jatkaa palvelusopimusta ja tässä tarkoituksessa sillä oli ollut myös tarve varautua toiminnan palautumiseen ja pitää töissä pienehkö toimihenkilöporukka. Merkitystä annettiin myös sille, että toimihenkilöt olivat aiemminkin tehneet turvatarkastustyötä (pois lukien yksi toimihenkilö), ja he olivat voineet sijaistaa toisiaan. Asiassa ei ollut ilmennyt, että ketään uusia ulkopuolisia työntekijöitä olisi palkattu, tai että toiminnan tarkoituksena olisi ollut työsuhdeturvan kiertäminen. Viime kädessä kysymys oli rajatapauksesta, jossa kokonaisarvioinnin merkitys korostui. Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoi, että yhtiöllä oli ollut peruste lomauttaa kantajat ja käräjäoikeuden tuomio kumottiin. Hovioikeus kuitenkin kohtuullisti merkittävästi kantajien maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ottaen huomioon asian laatu ja merkitys kantajille.
