Toimistomme avusti vientipäällikkönä toiminutta B:tä asiassa, joka koski hänen työsopimuksensa irtisanomista. K Oy oli irtisanonut B:n työsopimuksen täysin yllättäen ja varoitusta antamatta sen jälkeen, kun jotkin yhtiön asiakasyritysten edustajat olivat olleet yhteydessä yhtiöön ja ilmoittaneet, että yhteistyö loppuisi kokonaan, jos B jatkaa heidän asiakkuuksiensa hoitamista.
B voitti juttunsa käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi, että vaikka jotain yksittäisiä tyytymättömyyden aiheita oli saattanut olla, ei irtisanomisperustetta kokonaisuutena arvioiden ollut. B sai kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, missä otettiin vähentävänä tekijänä huomioon hänen irtisanomisajan palkkansa lisäksi saama ylimääräinen korvaus.
B ei tyytynyt käräjäoikeuden ratkaisuun, vaan valitti tuomiosta hovioikeuteen, vaatien korvauksen korottamista. B:n valituksen johdosta K Oy jätti asiassa vastavalituksen, jolla se vaati kanteen hylkäämistä kokonaan.
Helsingin hovioikeus katsoi tuomiossaan, että yhtiöllä oli ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa B:n työsopimus. Asiakkaiden ilmaisema tyytymättömyys oli osoittanut, että työntekoedellytyksiä ei ollut enää olemassa. Näin oli siitäkin huolimatta, että näyttö B:n konkreettisista laiminlyönneistä oli jäänyt hovioikeuden mukaan varsin heikoksi. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että työsopimus oli saatu irtisanoa varoitusta antamatta, eikä myöskään muuta työtä ollut tarjottavissa.
B sai asiassa valitusluvan korkeimmalta oikeudelta.
Korkein oikeus katsoi tuomiossaan, että tiettyjen idän myyntialueen asiakkaiden ilmoitettua yhteistyön päättyvän, mikäli työntekijä jatkaa vientipäällikkönä, yhtiöllä oli lähtökohtaisesti ollut työsopimuslaissa tarkoitettu peruste irtisanoa B. Myöskään varoituksen puuttumisella ei ole ollut asiassa merkitystä, kun kysymys oli ollut B:n työntekoedellytysten lakkaamisesta.
Koska työnteon edellytysten muuttumisen ei kuitenkaan ollut näytetty johtuneen sellaisesta työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetusta vakavasta rikkomuksesta, jonka seurauksena yhtiöltä ei olisi voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, asiassa tuli vielä arvioitavaksi, olisiko irtisanominen voitu välttää tarjoamalla työntekijälle työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla muita tehtäviä.
Korkein oikeus totesi, että B:n kyvyssä työskennellä vientipäällikkönä ei ollut näytetty tapahtuneen työsuhteen aikana muutoksia. B oli toiminut sanotussa tehtävässä kolmen ja puolen vuoden ajan. Kysymys oli ollut siitä, että B:n ja yhtiön eräiden jälleenmyyjien välit olivat huonontuneet, mistä oli lopulta seurannut, että kysymyksessä olevat jälleenmyyjät olivat kieltäytyneet yhteistyöstä B:n kanssa.
Asiassa oli siten jäänyt korkeimman oikeuden mukaan näyttämättä, että B ei olisi ylipäätään soveltunut vientipäällikön työhön enää kevään 2012 jälkeen. Korkein oikeus totesi, että yhtiön oli tullut näyttää, että se oli ennen työsopimuksen irtisanomista selvittänyt huolellisesti mahdollisuudet välttää irtisanominen sijoittamalla B muuhun työhön.
B:hen tyytymättömät jälleenmyyjät olivat muodostaneet vain osan yhtiön kaikista jälleenmyyjistä, eikä B:n soveltuvuutta vientipäällikön tehtäviin ollut asiassa perustellusti kyseenalaistettu. Korkein oikeus katsoi siten jääneen näyttämättä, ettei B:n irtisanominen olisi ollut vältettävissä järjestelemällä vientiä ja myyntiä koskevia työtehtäviä yhtiössä uudelleen siten, että B:n työpanos olisi tullut käytetyksi hyväksi muissa tehtävissä kuin toimimisessa yhteistyössä sanottujen jälleenmyyjien kanssa.
Koska B:n soveltuvuudessa vientipäällikön tehtäviin ei edellä todetulla tavalla ollut näytetty tapahtuneen muutoksia, asiassa oli myös jäänyt näyttämättä, että vaatimus työtehtävien järjestelemisestä irtisanomisen välttämiseksi olisi ollut yhtiön kannalta liiketaloudellisesti tai muustakaan syystä kohtuuton.
Korkeimman oikeuden tuomiossa on merkille pantavaa se, että vaikka irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa oli otettava huomioon työntekijän verrattain itsenäinen ja vastuullinen asema yhtiön johtoryhmään kuuluvana vientipäällikkönä ja tyytymättömyyden ilmaisseiden jälleenmyyjien taloudellinen merkitys yhtiön toiminnalle, koskevat työsopimuslaissa säädetyt irtisanomisperusteet kuitenkin kaikkia työntekijöitä, eikä B:tä voitu tämän johtavasta asemasta huolimatta voitu irtisanoa ilman laissa säädettyä perustetta.
Hovioikeuden tuomio kumottiin ja asia jätettiin käräjäoikeuden tuomion varaan. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan B:n kulut HO:ssa ja KKO:ssa.
