Toimistomme avusti opettajana työskennellyttä B:tä ensin hallinto-oikeudessa ja vielä myöhemmin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana olleessa B:n virkasuhteen purkamista koskeneessa valitusasiassa.
Tapauksessa oli kyse etenkin siitä, oliko B:lle ennen virkasuhteen päättämistä tosiasiallisesti varattu tilaisuutta tulla kuulluksi virkasuhteen päättämisen syistä perusteluineen viranhaltijalain 43 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.Tapauksessa opettajana toiminut B oli tuomittu hovioikeuden tuomiolla lievästä pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tieto kyseisestä B:n tuomiosta oli tullut kunnan X yhteispalvelupisteeseen 10.6.2014, ja edelleen B:n virkasuhteen purkamispäätöksen myöhemmin tehneen opetus- ja varhaiskasvatuspäällikön tietoisuuteen 12.6.2014. Annetun tuomion seurauksena B:lle ilmoitettiin asiaa koskevan kuulemistilaisuuden järjestämisestä. Kutsu 25.6.2014 pidettyyn kuulemistilaisuuteen esitettiin B:lle edeltävänä iltana puhelimitse. B:n mukaan hänet oli kutsuttu kuulemistilaisuuteen keskustelemaan ainoastaan hovioikeuden antamasta tuomiosta, kun taas X:n kunnan väitteen mukaan B:lle oli ilmoitettu, että B:tä kuullaan hovioikeuden antamasta tuomiosta, sekä sen seurauksena mahdollisesta virkasuhteen purkamisesta.
Itse kuulemistilaisuudesta laadittuun pöytäkirjaan oli merkitty käsiteltäväksi asiaksi vain ”Opettaja B:n kuulemistilaisuus koskien hovioikeuden tuomiota”. Edelleen kuulemistilaisuudesta laaditussa pöytäkirjassa todettiin, että B:lle varataan asian tiimoilta mahdollisuus myös kirjalliseen kuulemiseen, joka oli toimitettava opetus- ja varhaiskasvatuspäällikölle viimeistään 10.7.2014 mennessä. Vaikka näin oli todettu, laaditusta pöytäkirjasta kävi ilmi kuitenkin myös se, että B:n virkasuhde puretaan välittömästi. Kirjallinen virkasuhteen päättämistä koskeva päätös tehtiinkin lopulta kuulemistilaisuutta seuraavana päivänä, 26.6.2014.
Kun B:lle ei oltu annettu kuulemistilaisuuteen kirjallista kutsua, josta ilmenisi, että häntä oltaisiin kuulemassa hovioikeuden tuomion ohella myös mahdollisesta virkasuhteen purkamisesta ja koska mainittua seikkaa ei ilmennyt myöskään kuulemistilaisuudesta laaditusta pöytäkirjasta, hallinto-oikeus katsoi jääneen selvittämättä, että B:lle olisi etukäteen ilmoitettu siitä, että tilaisuudessa keskusteltaisiin myös B:n virkasuhteen mahdollisesta purkamisesta. Edelleen hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, ettei B:lle myöskään oltu varattu mitään tosiasiallista tilaisuutta kirjalliseen kuulemiseen ennen virkasuhteen päättämistä, sillä päätös virkasuhteen purkamisesta oli tehty jo kuulemistilaisuutta seuraavana päivänä.
Hallinto-oikeus linjasi edelleen, että vaikka kuulemiselle ei ole säädetty mitään täsmällistä määräaikaa, tulisi viranhaltijalla olla kuitenkin kohtuullinen valmistautumisaika ennen kuulemista, jotta hänelle taattaisiin mahdollisuus esittää perusteltu näkemyksensä asiassa ja jotta hän kykenee hankkimaan itsellensä avustajan viranhaltijalain 43 §:n 1 momentin mukaisesti. Kun hovioikeuden tuomio oli tullut purkupäätöksen tehneen viranhaltijankin tietoon jo noin kaksi viikkoa ennen järjestettyä kuulemistilaisuutta, hallinto-oikeus katsoi, että myös kuulemistilaisuudesta olisi ollut mahdollista ilmoittaa B:lle aikaisemmin kuin vasta edeltävänä päivänä. Täten kuulemiselle varattua alle vuorokauden valmistautumisaikaa ei voitu pitää B:n kannalta millään tavoin kohtuullisena.
Kaikkien edellä mainittujen seikkojen perusteella hallinto-oikeus päätyi toteamaan, ettei B:lle oltu ennen virkasuhteen päättämistä varattu tosiasiallista tilaisuutta tulla kuulluksi virkasuhteen päättämisestään viranhaltijalain 43 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin. Näin ollen B:n virkasuhteen purkamista koskeva päätös oli tehty virheellisessä järjestyksessä kuulemisvelvoitteen laiminlyönnin ja siinä tapahtuneiden virheellisyyksien vuoksi, ja jonka seurauksena tehdyt työsuhteen purkamista koskevat päätökset kumottiin. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden tuomion.
