Toimistomme avusti Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry:tä ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry:tä työehtosopimuskiistassa, joka koski Finnairin lentävän henkilöstön päivärahaoikeutta.
Molemmat liitot olivat vuosikymmenten ajan sopineet työehtosopimuksella Finnairin kanssa päivärahojen maksusta lentävälle henkilöstölle. Työehtosopimusmääräysten mukaisesti päivärahojen maksussa tuli noudattaa verottajan kulloisiakin määräyksiä verovapaiden matkakustannusten korvaamisesta.
Finnair oli toteuttanut 1.6.2021 toimintamallin muutoksen, jossa aiemmasta Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistötilasta oli luovuttu. Lentohenkilöstö ilmoittautui jatkossa työvuoroon ja lennonvalmistelu tehtiin miehistötilan sijasta lähtökohtaisesti lentoaseman lähtöportilla tai lentokoneessa mobiilityökaluja hyödyntäen. Työnantaja oli toimintamallin muutoksen yhteydessä samalla yksipuolisesti muuttanut päivärahojen maksukäytäntöä 1.6.2021 alkaen. Päivärahaan oikeuttavan matkustusajan laskeminen alkoi työnantajan uusien ohjeiden mukaan matkustuskohteessa siitä hetkestä, kun työntekijä poistui lentokoneesta, ja päättyi siihen, kun työntekijä palasi matkakohteessa terminaaliin paluulennon valmisteluun liittyviä varsinaisia työtehtäviään varten. Perusteluina muutokselle oli ilmoitettu, että lennon aikana ei voinut syntyä päivärahalla katettavia kustannuksia, vaan niiden syntyminen oli mahdollista vasta kun työntekijän työaika koneessa oli päättynyt ja koneesta oli poistuttu ulkoasemalle.
Työtuomioistuin totesi tuomiossaan, että työehtosopimusmääräyksiä oli sovellettu pitkään ja vakiintuneesti samalla tavoin, eikä todellisten lisämenojen aiheutumista ollut edellytetty tai selvitetty. Soveltamiskäytäntö oli ollut kummankin työehtosopimusosapuolen hyväksymä, vaikka riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen osana oli aina ollut maininta siitä, että päivärahaa maksettiin lisämenojen peittämiseksi. Työtuomioistuin katsoi selvitetyksi, että työehtosopimusta oli tulkittava siten, että päivärahan maksaminen ei edellytänyt todellisten lisämenojen aiheutumista, poistumista koneesta ulkoasemalla tai yöpymistä matkakohteessa.
Työtuomioistuin edelleen katsoi, että päivärahan laskennassa käytettävän matkustusajan laskentaan ei välittömästi vaikuttanut se, katsottiinko työajan alkavan ja työvuoroihin ilmoittautumisen tapahtuvan Helsinki-Vantaan lentoasemalla esimerkiksi miehistötilassa tai lähtöportilla. Finnairin toimintamallin muutokseen liittynyt miehistötilasta luopuminen ei myöskään liittynyt siihen, katsottiinko lentoihin kuluva aika ja mahdollisesti jokin aika Helsinki-Vantaan lentoasemalla ennen ja jälkeen lennon päivärahaan oikeuttavaksi ajaksi. Toimintamallin muutos, jossa miehistötilasta oli luovuttu, ei siten liittynyt päivärahaan oikeuttavan ajan määräytymiseen. Toimintamallin muutoksella ei ollut ollut vaikutusta myöskään siihen, voiko työntekijälle aiheutua työmatkasta lisäkustannuksia. Toimintamallin muutoksella ei siten voitu katsoa olevan todellista yhteyttä päivärahakäytännön muuttamiseen. Työtuomioistuin katsoi, että kysymys oli vain siitä, että työnantaja oli pyrkinyt muutoksella alentamaan omia kustannuksiaan.
Työtuomioistuin hyväksyi kantajapuolen esittämät tulkintavaatimukset kokonaisuudessaan. Koska työnantajalla ei ollut ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa päivärahakäytäntöä eikä riidanalaisia määräyksiä voitu pitää epäselvinä, työtuomioistuin velvoitti Finnairin suorittamaan hyvityssakkoa kantajaliitoille työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Hyvitysakkoihin tuomittiin myös työnantajaliitto PALTA ry, joka ei ollut oikaissut jäsenyrityksensä virheellistä menettelyä.
Ratkaisulla oli työntekijäpuolelle suuri merkitys, koska yksinomaan matkustamohenkilökunnan osalta päivärahoista oli työnantajan laskelmien perusteella vuositasolla säästetty noin 5,1 miljoonaa euroa. Lentäjien osalta vastaavaa laskelmaa ei ollut tehty, mutta kyse oli heidänkin osaltaan merkittävästä kokonaissummasta.
