Työtuomioistuimen juttu koski sähköasentajana työskennelleen pääluottamusmiehen työsopimuksen päättämistä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työsuhteen päättämisessä menetelty luottamusmiessopimuksen mukaisesti ja oliko työnantajalla ollut perustetta työsuhteen päättämiseen. Tapauksessa sovellettava työehtosopimus oli ajalle 28.10.2011-31.10.2013 solmittu Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimus ja sen osana ollut luottamusmiessopimus. Jutun kantajana toiminut ammattiliitto vaati yhtiön maksamaan M:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä luottamusmiessopimuksen mukaista 25 kuukauden palkkaa vastaavat 70.811 euroa sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Kanteessa mainittu henkilö M työskenteli sähköasentajana kuultavana olleen yhtiö T:n palveluksessa työsuhteessa aikavälillä 3.12.2007-25.4.2013. M toimi yhtiön pääluottamusmiehenä 29.11.2012 lukien irtisanomiseensa saakka. M:n työsuhde irtisanottiin yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kahden kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen 25.2.2013 ja hänen työsuhteensa päättyi 25.4.2013. Yhtiö T:llä oli kaksi toimipistettä, mutta kaikki yhtiön työntekijät ja valtaosa toimihenkilöistä työskenteli vain toisessa toimipisteessä. Kyseistä toimipistettä ei kuitenkaan lakkautettu M:n ja kahden muun sähköasentajan irtisanomisen yhteydessä.
Pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen 14 §:n 1 momentin mukaan pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa tai lomauttaa taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä, ellei tuotantoyksikön toimintaa kokonaan keskeytetä. Tästä työehtosopimusmääräyksestä voidaan poiketa, jos luottamusmies ja työnantaja toteavat yhteisesti, ettei luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.
Riidatonta asiassa oli, että irtisanomisen yhteydessä ei lakkautettu sitä toimipistettä, jossa kanteessa mainittu henkilö M työskenteli eikä tuotantoyksikön toimintaa kokonaan keskeytetty. Yhtiö T:n mukaan M:lle ei ollut enää tarjolla hänelle soveltuvaa työtä, mutta M on ollut tästä eri mieltä. Osapuolten ristiriitaisten kertomusten perusteella asiassa ei voitu näyttää luotettavasti toteen, että M:n ja työnantajapuolen välillä olisi luottamusmiessopimuksen 14 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla yhteisesti todettu, ettei yhtiössä T ole tarjolla hänelle soveltuvaa työtä. Yhteistä toteamisesta ei ole merkitty mihinkään asiakirjaan eikä yhteistä toteamista ole myöskään käsitelty työehtosopimuksen ja luottamusmiessopimuksen mukaisissa paikallistason neuvotteluissa ja liittoneuvotteluissa.
Vastaaja ja kuultavayhtiö T vetosivat toissijaisesti siihen, että yhtiöllä olisi ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukainen erittäin painava syy purkaa M:n työsopimus saatuaan tietää M:n väitetystä epärehellisestä menettelystä, joka oli tapahtunut vuonna 2009. Väitetty purkuperuste oli tullut kuultavan yhtiön tietoon vuonna 2015 huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Vastaaja ja kuultavayhtiö vetosivat purkuperusteeseen vasta 8.6.2015 kanteeseen vastaamisen yhteydessä. Purkuperusteeseen ei oltu vedottu työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun vastaaja ja kuultavayhtiö saivat tiedon väitetystä purkuperusteesta, joten oikeus vedota purkuperusteeseen oli rauennut. Vastaaja ja kuultavayhtiö eivät pystyneet osoittamaan vedonneensa purkuperusteeseen työsopimuslain mukaisessa määräajassa, jonka seurauksena työtuomioistuin hylkäsi esitetyn työsopimuksen purkua koskevan vaatimuksen liian myöhään esitettynä.
Työtuomioistuin katsoi, että yhtiö T irtisanoi pääluottamusmiehenä toimineen M:n ilman yhteistä totea-mista, joten yhtiö T menetteli luottamusmiessopimuksen 14 §:n 1 momentin vastaisesti. Työtuomioistuin velvoitti yhtiön maksamaan M:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä Pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen mukaista noin 20 kuukauden palkkaa vastaavat 55.000 euroa sekä kantajana toimineen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
