Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko kaupungilla oikeus irtisanoa kantajan A työsuhde alkoholinkäytöstä johtuneiden velvoitteiden laiminlyönnin ja tästä aiheutuneen luottamuspulan vuoksi varoitusta antamatta. Lisäksi pohdittiin sitä, oliko työnantajana toiminut kaupunki kohdellut A:ta tasapuolisesti muiden kaupungin palveluksessa olleisiin työntekijöihin verrattuna.
Lähihoitajan peruskoulutuksen saanut ja kehitysvammaisten ohjaajana toiminut A oli työskennellyt kaupungilla vuodesta 2002 lukien. Syksyllä 2014 kantaja opiskeli kehitysvammaisten erityisammattitutkintoa oppisopimuksella kaupungin palveluksessa. Kantaja A oli jättänyt yllättäen saapumatta oppisopimuskoulutuksensa teoriapäivään maanantaina 27.10.2014. Myöskään seuraavana päivänä, 28.10.2014, A ei ollut saapunut sovittuun aamuvuoroonsa. Tämän seurauksena kantajan työtoveri soitti A:lle ja tiedusteli onko A tulossa töihin. A oli hätääntynyt ymmärtäessään myöhästyneensä töistä ja lähtenyt saman tien ajamaan kiireellä kohti työpaikkaa. A:n päästyä perille huomattiin hänen olevan vahvasti päihtynyt. A oli kävellyt asukkaiden ruokalan läpi työtoverin saattaessa häntä kohti pukukoppeja.
A ei ollut kyseisenä aamuna pukenut työvaatteita eikä hän ollut ollut tekemisissä asukkaiden kanssa. A kertoi, ettei hän ollut enää aamulla 28.10.2014 nauttinut alkoholia, vaan humalatila oli seurausta edellisillan alkoholinkäytöstä. Hän kertoi, ettei ollut enää uskonut olevansa päihtynyt aamulla lähtiessään ajamaan muutamaa kilometriä kohti työpaikkaa.
A oli ollut oppisopimukseen liittyvästä koulutuksesta poissa jälleen keskiviikkona 29.10.2014. A oli päättänyt kyseisenä aamuna hakeutua hoitoon alkoholinkäyttönsä vuoksi. Hän oli ilmoittanut varhain aamulla esimiehelleen poissaolostaan sekä ilmoittanut vielä uudemman kerran saadessaan soittoajan työterveyshoitajalle. A oli ollut erittäin järkyttynyt ja häpeissään tapahtumista ja kertonut, ettei kykene osallistumaan koulutukseen ennen kuin on saanut keskustella tapahtuneesta ja hoitoonohjauksesta työterveyshoitajan kanssa.
A palasi kuitenkin työhön 30.10.2014. Samassa yhteydessä A:lle annettiin kutsu kuulemistilaisuuteen. Lopulta A irtisanottiin 10.11.2014 henkilöön liittyvän luottamuspulan perusteella. A työskenteli aina 13.11.2014 saakka, kunnes kaupunki vapautti hänet työntekovelvoitteesta. Samalla A:lle ilmoitettiin, että hänen oppisopimuskoulutukseen liittyvä harjoittelunsa tulee niin ikään päättymään. Tämän seurauksena A joutui keskeyttämään opintonsa.
Käräjäoikeus totesi kantajan olleen kaupungin palveluksessa 13 vuoden ajan. A ei ollut koskaan ennen ollut poissa töissä tai edes myöhästellyt. Kyseessä oleva irtisanomiseen johtava tapahtuma oli ollut yksittäisluontoinen, samasta perusteesta eli alkoholin liikakäytöstä johtuva koulutuksien ja työtehtävien laiminlyönti. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että asukkaat olisivat ehtineet havaita A:n päihtymystilaa, tai että tämä tieto olisi ehtinyt asukkaiden omaisille. A:n ei ollut näytetty työskennelleen alkoholin vaikutuksen alaisena. Näin ollen näyttämättä jäi myös se, että irtisanomisperusteena ilmoitettu A:han erittäin vaativan työn kautta kohdistettu luottamus olisi menetetty. A:n menettelyä ei voitu katsoa välinpitämättömäksi, eikä hän ollut osoittanut sellaista huolimattomuutta tai piittaamattomuutta työturvallisuutta kohtaan, joka olisi aiheuttanut luottamuksen menetyksen. A:lla oli myös hyväksyttävä syy jäädä pois koulutuksesta 29.10.2014. Käräjäoikeus katsoi, että informoimalla esimiehelle tilanteestaan sekä hakeutumalla oma-aloitteisesti hoitoon, A:n ei voitu katsoa rikkoneen velvoitteitaan.
Käräjäoikeus linjasi myös, että kaupunki ei ollut kohdellut A:ta tasapuolisesti verrattuna vastaavassa asemassa oleviin työntekijöihinsä. Todistelun perusteella oli näytetty, että toisia kaupungin palveluksessa olleita lähihoitajia oli varoitettu alkoholinkäytön seurauksena sekä heidät oli ohjattu kaupungin päihdeohjelman mukaiseen hoitoon. Kaupunki oli tasapuolisen kohtelun rikkomisen ohella laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa muuhun työhön. Tässä arvioinnissa otettiin huomioon muun muassa se, että kaupungilla oli palveluksessaan noin 1000 lähihoitajaa jonka lisäksi palveluksessa oli useita kymmeniä ohjaajana toimineita työntekijöitä.
Kokonaisuutena arvioiden työnantajan luottamus A:han ei ollut voinut mennä sillä tavalla, että kaupungilla olisi ollut oikeus irtisanoa A:n työsuhde. Hänellä oli takanaan moitteeton 13 vuoden työhistoria. Tekoja täytyi käsitellä yhtenä tapahtumaketjuna alkoholin liikakäytön seurauksena, ei kolmena eri työvelvoitteen laiminlyöntinä. Käräjäoikeus katsoi, että kaupungin olisi tullut irtisanomisen sijasta varoittaa A:ta ja antaa hänelle mahdollisuus korjata käytöstänsä. Kaupungilla ei olisi ollut perusteita epäillä, etteikö A olisi korjannut heti menettelyään. Päinvastoin A oli hakeutunut heti hoitoon. Näin ollen oikeat toimenpiteet olisi ollut varoituksen antaminen ja kaupungin päihdeohjelman mukaiseen hoitoon ohjaaminen.
Vastaaja velvoitettiin suorittamaan A:lle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, josta neljännesosa vahingosta määrättiin vahingonkorvaukseksi aineettomasta vahingosta. Vastaajan korvattavaksi jäi niin ikään asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.