Toimistomme avusti kolmea ammattiliittoa asiassa, joka koski myötätuntotyötaistelun kieltämistä turvaamistoimella. Asiassa oli kyse tilanteesta, jossa ammattiliitot A, B ja C olivat päättäneet tukea myötätuntotyötaistelulla ammattiliittoa D, joka oli sopimuksettomassa tilanteessa ja oli ryhtynyt työtaisteluun työehtosopimuksen aikaan saamiseksi. Myötätuntotyötaistelu kohdistettiin alkuvaiheessa vain erääseen tiettyyn yritysryhmään. Kyse oli siitä, oliko tällainen työtaistelun kohdistaminen syrjivää tai hyvän tavan vastaista, ja voitiinko se siksi kieltää.
Perusteluissaan korkein oikeus totesi, että sinällään tiettyyn yksittäiseen tahoon mielivaltaisesti tai epäasianmukaisista vaikuttimista kohdistettua työtaistelutoimenpidettä voitaisiin pitää syrjivänä ja hyvän tavan vastaisena ja että sellainen työtaistelu voitaisiin lähtökohtaisesti kieltää. Turvaamistoimiasiassa menettelyn ja asian tutkimisen summaarisuudesta johtuen seikkojen, joiden vuoksi työtaistelutoimea on pidettävä syrjivänä, on oltava kuitenkin melko ilmeisiä.
Korkein oikeus katsoi, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin ryhtyvien ammattijärjestöjen harkintavaltaan lähtökohtaisesti kuuluu se, miten toimenpiteet kohdennetaan. Tätä harkintavaltaa ei tässä asiassa voitu katsoa käytetyn väärin tai syrjivästi ainoastaan sillä perusteella, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteet oli tarkoitus kohdistaa vain tiettyyn yritysryhmään. Tällainen johtopäätös olisi vaatinut tuekseen muitakin seikkoja, kuten työtaistelun ulkopuolisia asiattomina pidettäviä vaikuttimia kohdistamiselle. Sellaisten olemassaolosta ei kuitenkaan ollut esitetty selvitystä.
Edelleen korkein oikeus katsoi, että työtaistelutoimenpiteiden huomattava liiallisuus niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden voi joissain tilanteissa antaa aihetta päätelmään, että toimenpiteet ovat hyvän tavan vastaisia tai kohtuuttomia. Korkein oikeus kuitenkin totesi, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä käytetään varsin yleisesti tukemaan ensisijaisen työtaistelun osapuolta. Turvaamistoimen edellytyksiä harkittaessa ei ole mahdollista kovin perusteellisesti arvioida myötätuntotyötaistelutoimenpiteen tehokkuutta. Turvaamistoimiasian yhteydessä ei ole myöskään mahdollista suorittaa yksityiskohtaista harkintaa sen suhteen, onko myötätuntotyötaistelutoimenpide suhteeton tavoiteltavaan päämäärään nähden. Näin ollen lähtökohtana arvioinnissa on pidettävä työtaisteluoikeuden sallittavuutta.
Yhtiöt olivat erityisesti vedonneet siihen, etteivät yhdistykset olisi pystyneet kattavasti estämään Posti Oyj:n kuljetusten toimittamista, kun ne ovat kohdistaneet myötätuntotyötaistelutoimenpiteensä vain näihin tiettyihin yhtiöihin, mutta eivät muihin kuljetusyrityksiin. Korkein oikeus totesi, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin ryhdyttäessä on tavallista, että toimenpiteitä ei kohdisteta esimerkiksi koko tiettyyn toimialaan vaan ne suunnataan vain sellaisiin valikoituihin toimijoihin, joiden kautta toimenpiteeseen ryhtyvä arvioi saavuttavansa hyvän painostustehon. Se, että painostuksen kohteeksi tarkoitettu neuvotteluosapuoli saattaa osaksi kyetä torjumaan suunnattujen toimenpiteiden vaikutuksia esimerkiksi käyttämällä saarron kohteeksi valittujen yritysten sijasta toisten yritysten palveluita, ei sinänsä merkitse, että toimenpiteillä ei voisi olla painostusvaikutusta.
Edelleen korkein oikeus katsoi, etteivät yhtiöt olleet käsillä olevassa asiassa saattaneet todennäköiseksi, että ilmoitettujen myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden vaikutukset työehtosopimusneuvotteluissa osapuolena olevaan työnantajatahoon olisivat toimenpiteiden rajatun kohdistamisen vuoksi olleet selvästi tehottomia suhteessa niillä tavoiteltuun painostusvaikutukseen. Siten ei ollut aihetta katsoa, että toimenpiteet olisivat olleet liiallisia suhteessa tavoitteisiin ja että ne olisi voitu tämän vuoksi kieltää.
Yhtiöt olivat vielä vedonneet siihen, että kysymyksessä olevat toimenpiteet olisivat loukanneet niiden perustuslain 18 §:ssä suojattua elinkeinovapautta ja sitä kautta perustuslain 15 §:ssä suojattua omaisuudensuojaa. Toisaalta asiassa oli kysymys myös perusoikeussuojaa nauttivasta työtaisteluoikeudesta. Perusoikeussuojaa nauttivien intressien välisessä punnintatilanteessa tuli korkeimman oikeuden mukaan valita vaihtoehto, joka kokonaisuutena tarkastellen turvasi mahdollisimman hyvin kilpailevien perusoikeuksien samanaikaisen toteutumisen. Tällaista harkintaa ei yleensä voida ainakaan kovin perusteellisesti tehdä summaarisessa menettelyssä. Korkeimman oikeuden aiemman oikeuskäytännön mukaan kolmannellekaan aiheutetut taloudelliset tappiot eivät lähtökohtaisesti oikeuta rajoittamaan työtaisteluoikeutta. Esille ei ollut myöskään tullut seikkoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida, että yhtiöiden elinkeinotoiminta olisi joutunut vakavalla tavalla vaarannetuksi yhdistysten ilmoittamien myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden vuoksi. Näin ollen Korkein päätyi johtopäätökseen, ettei asiassa ollut saatettu todennäköiseksi sitä, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä olisi voitu pitää tältäkään näkökannalta oikeuden tai hyvän tavan vastaisina taikka kohtuuttomina. Näin ollen alemmista oikeusasteista poiketen KKO katsoi, ettei käräjäoikeudella ollut ollut edellytyksiä määrätä väliaikaista turvaamistoimea ja velvoitti hakijayhtiöt korvaamaan kaikki ammattiliittojen oikeudenkäyntikulut
