Toimistomme edusti asiassa yhdeksää asianomistajaa. Syyttäjä vaati rangaistusta vastaajalle kunnianloukkauksista, törkeistä kunnianloukkauksista sekä törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Asianomistajat yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja vaativat vahingonkorvauksia kärsimyksestä sekä korvauksia oikeudenkäyntikuluista.
Kaikissa kunnianloukkausta koskevissa syytekohdissa oli riitaista se, oliko vastaaja halventanut asianomistajia. Asiassa oli myös arvioitava se, olivatko vastaajan viestit olleet arvostelua, joka kohdistui toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylittänyt sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.
Käräjäoikeus katsoi asianomistajien osalta, ottaen huomioon vastaajan kirjelmissä käytetyt ilmaisut, tulleen näytetyksi, että vastaaja oli kirjoittanut asianomistajista lain tarkoittamalla tavalla halventavasti ja se että se on ollut omiaan aiheuttamaan kärsimystä asianomistajissa. Käräjäoikeus totesi, ettei kyse ollut ollut myöskään kunnan työntekijään kohdistuvasta arvostelusta vaan henkilöihin kohdistuvista loukkauksista, jotka kohdistuivat asianomistajiin henkilökohtaisesti. Lisäksi käytetty kieli ja sen toistuvuus oli selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Näin ollen vastaajan teot täyttivät kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Kaikissa törkeää kunnianloukkausta koskevissa syytekohdissa oli riitaista se, oliko vastaaja halventanut asianomistajia ja oliko se aiheuttanut heille suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja oliko teko myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Asiassa oli myös arvioitava se, olivatko vastaajan viestit olleet arvostelua, joka kohdistui toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylittänyt sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.
Käräjäoikeus katsoi erään asianosaisen osalta, että vastaajan lähettämät sähköpostiviestit olivat kokonaisuudessaan kirjoitettu halventavalla tyylillä. Vastaaja oli lähettänyt sähköpostiviestejä useille kymmenille henkilöille ja viestin saajina olivat olleet muun muassa maaseutupäällikkö, kirjastovirkailija, kiinteistönhoitaja sekä ympäristötarkastaja. Ottaen huomioon sähköpostiviestin suuri jakelumäärä ja sen, että yksi teoista oli kohdistunut alaikäiseen, käräjäoikeus katsoi, että kunnianloukkauksessa oli aiheutettu suurta kärsimystä ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Osa asianosaisista oli tekoaikana toiminut kunnassa opettajina, ja jokainen oli opettanut ainakin yhtä vastaajan lapsista. Vastaajan kirjoittamat kirjoitukset olivat olleet sisällöltään selkeästi sellaisia, että ne halventavat asianosaisia. Käräjäoikeus totesi, ettei kirjoittelussa ollut ollut myöskään kyse opettajan toimintaan tai menettelyyn kohdistuvasta arvostelusta. Vaikka kirjoituksissa olisi ollut mukana myös jokin yksittäinen kysymys tai selvityspyyntö/-vaatimus, niin tosiasiallisesti vastaaja oli kirjoituksissa pääasiassa halventavalla tavalla kirjoittanut asianomistajien henkilöön kohdistuvista asioista äärimmäisen loukkaavalla tavalla. Kirjoitusten sisällöt eivät myöskään liittyneet asianomistajien henkilöön kohdistuvista asioista äärimmäisen loukkaavalla tavalla. Kirjoitusten sisällöt eivät myöskään liity asianomistajien yhteiskunnallisiin rooleihin siten, että niiden julkistaminen olisi perusteltua tai hyväksyttävää. Kirjoitukset olivat myös sisällöltään olleet omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asianosaisille taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Asianomistajien kertomuksilla on myös osoitettu, että heille on konkreettisesti aiheutunut ainakin kärsimystä ja vahinkoa. Näin ollen asianomistajien kertomuksilla ja kirjallisilla todisteilla oli tullut näytetyksi, että vastaaja oli syytteen teonkuvauksissa kerrotuin tavoin halventanut asianomistajia. Teko oli myös rajoittanut asianomistajien elämää ja aiheuttanut useita sekä psyykkisiä että fyysisiä ongelmia. Käräjäoikeus katsoi, että kukin teko oli ollut kokonaisuutena arvotellen törkeä.
Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan yhteensä kahdesta kunnianloukkauksesta, kuudesta törkeästä kunnianloukkauksesta sekä yhdestä törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti vastaajan korvaamaan asianomistajille kärsimyskorvauksia sekä korvauksia oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi vastaaja määrättiin suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa.
