Toimistomme edustama valittaja oli työskennellyt sosiaalityöntekijänä kaupungin palveluksessa hyvinvointikeskuksen perheneuvonnassa. Työnantaja oli tehnyt sisäisen tutkinnan, jossa palvelupäällikön tekemän päätöksen mukaan oli ilmennyt, että valittaja olisi luvattu katsellut useiden sellaisten henkilöiden tietoja, joilla ei ollut ollut asiakkuutta hyvinvointikeskuksen perheneuvontaan. Palvelupäällikkö oli irtisanonut valittajan virkasuhteen 6.2.2019 alkaen. Valittaja oli vaatinut päätöksen oikaisemista. Hyvinvointilautakunta oli hylännyt oikaisuvaatimuksen.
Hyvinvointilautakunta oli hallinto-oikeudelle toimittamansa selvityksen mukaan lähettänyt toimistomme edustamalle valittajalle kutsun kuulemistilaisuuteen turvasähköpostipalvelun kautta 25.1.2019, mikä oli alun perin ollut määrä järjestää 30.1.2019. Kuulemistilaisuus jouduttiin siirtämään palvelupäällikön esteen vuoksi ja korvaava tilaisuus järjestettiin 5.2.2019. Valittajan kanssa oli käyty sähköpostikeskustelua kyseisen osoitteen välityksellä viimeksi 24.1.2019. Mainitussa kuulemiskutsussa oli ollut maininta siitä, että työnantaja harkitsee varoituksen antamista tai palvelussuhteen päättämistä, ja siinä oli ollut myös ilmoitus oikeudesta käyttää avustajaa. Edelleen hyvinvointilautakunnan puolesta annetussa lausunnossa oli todettu, että irtisanomisesta on päätetty vasta kuulemistilaisuuden jälkeen kello 16.10, kuten sähköisestä allekirjoituksesta ilmeni. Kuulemistilaisuus järjestettiin tätä aikaisemmin kello 10–11. Valittaja oli todennut antamassaan vastaselityksessä löytäneensä edellä mainitun viestin käydessään uudestaan läpi kaikki sähköpostinsa kansiot. Aiemmin hän ei ollut viestiä huomannut eikä viestiä saanut enää edes avattua, sillä turvasähköpostipalvelun kautta lähetetty viesti olisi tullut avata 30 päivän kuluessa. Hallinto-oikeus totesi, että valittajalle oli ilmoitettu viimeksi käytetyllä yhteydenpitotavalla lähetetyssä kuulemiskutsussa kuulemisen liittyvän hänen virkasuhteensa päättämiseen ja että päätös irtisanomisesta oli tehty kuulemistilaisuuden jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei valituksenalainen päätös ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä kuulemista koskevien väitteiden johdosta.
Hallinto-oikeus totesi tuomiossaan, että sekä viranhaltijan että hyvinvointilautakunnan päätöksestä ilmenevät ne seikat ja selvitykset, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Viranhaltijan päätöksessä on mainittu myös sovellettu viranhaltijain säännös. Hallinto-oikeus katsoi, että irtisanomisen perusteet eivät olleet voineet jäädä valittajalle hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi. Perustetta palvelupäällikön ja hyvinvointilautakunnan päätösten kumoamiseen ei tällä perusteella ollut.
Hallinto-oikeus totesi, että potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä ja niitä saa ilman asianomaisen asiakkaan ja potilaan kirjallista suostumusta luovuttaa tai muutoin käsitellä vain laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä säädetyin edellytyksin. Potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat saavat käsitellä potilasasiakirjoja vain siinä laajuudessa kuin heidän työtehtävänsä ja vastuunsa sitä edellyttävät. Valittaja oli perustellut toimintaansa kertoen muun muassa, että hän oli hakenut saman nimisen asiakkaansa tietoja eikä hänellä ollut ollut asiakkaan henkilötunnusta tiedossa. Osaan tietojenkatselukerroista valittaja ei ollut osannut antaa minkäänlaista selvitystä. Lisäksi valittaja oli käynyt sellaisten asiakkaiden tiedoissa, joihin hänellä ei ollut ollut ollenkaan asiakkuussuhdetta, mutta hänen tiiminsä työntekijällä, psykiatrisella sairaanhoitajalla tai psykologilla, oli ollut. Valittaja oli selvityksensä mukaan katsellut osaa tiedostoista siksi, että hän oli halunnut selvittää, pitäisikö henkilöille tehdä palvelutarpeen arvio, vaikka kyse ei ollut ollut hänen asiakkaastaan.
Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut esille seikkoja, joiden perusteella valittajan kertomusta siitä, miksi hän oli käynyt katsomassa mainittujen henkilöiden tietoja, olisi aihetta epäillä. Hallinto-oikeuden mukaan valittajan työtehtävät ja vastuut eivät olleet kuitenkaan edellyttäneet eräiden henkilöiden asiakastietojen katselua ja valittaja oli siten toiminut asianomaisten säännösten ja määräysten sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräysten vastaisesti. Muilta osin hallinto-oikeus arvioi valittajan saattaneen todennäköiseksi, että hänen työtehtävänsä olivat edellyttäneet asiakastietojen katsomista eikä hän siten ollut toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.
Vielä Valittaja oli tehnyt käsin kirjattuja muistiinpanoja, joista osa oli sisältänyt asiakkaiden henkilötunnuksia ja muita asiakkuuteen liittyviä henkilökohtaisia tietoja. Osaa näistä muistiinpanoista valittaja ei ollut kirjannut asianmukaisesti työnantajan tietojärjestelmään, vaan hän oli säilyttänyt niitä omassa kansiossaan. Tältä osin hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli näin menetellessään laiminlyönyt työnantajan ohjeisiin perustuvan kirjaamisvelvoitteensa ja siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan ja toiminut niiden vastaisesti.
Vaikka valittajan edellä todettuja tekoja ja laiminlyöntejä oli hallinto-oikeuden mukaan pidettävä vakavina virkasuhteeseen liittyvinä rikkomuksina, hallinto-oikeus katsoi, etteivät mainitut rikkomukset kokonaisuutenakaan ollut ollut niin vakavia, etteikö työnantajalta olisi voitu kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista. Tässä tilanteessa valittajaa ei olisi tullut irtisanoa varaamatta hänelle ensin varoituksella mahdollisuutta korjata menettelyään. Hallinto-oikeus kumosi palvelupäällikön ja hyvinvointilautakunnan päätökset ja velvoitti kaupungin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.
