Toimistomme avusti työntekijää työsuhteen perusteetonta päättämistä koskevassa riidassa. Tapauksessa oli kyse siitä, että tehtävässä A toimineen työntekijän toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanottiin taloudellisella ja tuotannollisella syyllä ja välittömästi työntekijän työsopimuksen irtisanomisen jälkeen työnantajalla aloitti vuokratyöntekijä. Riitaa oli siitä, onko vuokratyöntekijä tullut työntekijän käsityksen mukaan tehtävään A vai työnantajan väittämin tavoin tehtävään B. Työnantaja haki useammalla rekrytointi-ilmoituksella henkilöä sekä tehtävään B että tehtävään A työntekijän työsopimuksen irtisanomisen aikoihin.
Riidatonta oli, että työnantajan taloudellinen tila oli heikentynyt työntekijän työsopimuksen irtisanomisen aikoihin. Erimielisyyttä oli siitä, mistä heikkeneminen on johtunut, ja onko se johtanut työn tarjoamisen vähenemiseen.
Työnantaja ei ollut irtisanomisen sijasta tarjonnut työntekijälle tehtävää B, koska työntekijä ei olisi työnantajan mukaan ollut siihen riittävän ammattitaitoinen. Työnantajan mukaan sen toimintatarpeet olisi muuttuneet ja tehtävä B olisi ollut aiempaa laajempi.
Käräjäoikeus katsoi, ettei työnantajalla ollut taloudellista eikä tuotannollista irtisanomisperustetta. Työnantaja haki henkilöä tehtävään A työntekijän työsopimuksen irtisanomisen aikoihin, ja uusi vuokratyöntekijä oli aloittanutkin, joten työnantajalle ei syntynyt säästöä työntekijän työsopimuksen irtisanomisesta. Työnantaja ei myöskään näyttänyt, että sen tarvitsemissa työtehtävissä olisi tapahtunut mitään muutosta aiempaan nähden. Käräjäoikeus tuomitsi työnantajan maksamaan työntekijälle päättämiskorvausta 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän sekä kaikki oikeudenkäyntikulut.
Työnantaja valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että yhtiöllä on ollut taloudellisia ongelmia, joiden johdosta sen taloudellinen tila on heikentynyt siten, että tarjolla olevan työn määrä on vähentynyt. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että työnantaja oli laiminlyönyt työntarjoamis- ja koulutusvelvoitteensa, kun se ei ollut tarjonnut työntekijälle tehtävää B, johon työntekijä olisi ollut sopiva.
Hovioikeus alensi tuomittavan päättämiskorvauksen 6 kuukauden palkkaa vastaavaan määrään. Hovioikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijän oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa kaksi kolmasosaa.
