Uudellamaalla toimivassa osakeyhtiössä oli ainakin 1970-luvulta lukien ollut voimassa lakisääteistä eläkettä koskevat säännöt. Yhtiön kirjallisessa eläkesäännössä oli todettu, että toimihenkilöllä on 30 vuoden palvelusvuoden jälkeen oikeus kokonaiseläkkeeseen, jonka määrä oli 66 % työntekijän eläkepalkasta. Eläkeiät vaihtelivat työtehtävien ja työaikamuotojen perusteella. Se osa eläkesäännön mukaisesta eläke-etuudesta, jota lakisääteinen työeläke ei kattanut, rahoitettiin työnantajan kustannuksin aluksi yhtiön kassavaroista ja myöhemmin rekisteröidyllä eläkejärjestelmällä ja eläkevakuutuksella.
Yhtiön lisäeläkejärjestelmä suljettiin vuonna 1993 siten, että sen jälkeen yhtiöön tulleet uudet toimihenkilöt eivät enää olleet oikeutettuja eläkesäännön mukaiseen eläkeoikeuteen, vaan heille kertyi ainoastaan lakisääteinen työeläke. Aiemmin taloon tulleita toimihenkilöitä koskeva yhtiön kirjallinen eläkesääntö jäi kuitenkin järjestelmän sulkemisen hetkellä voimaan muuttumattomana ja oli muuttumaton kesään 2019 saakka. Ennen vuotta 1993 yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät olivat yhä oikeutettuja lisäeläkkeeseen eläkesäännön mukaisesti.
Ennen vuotta 1993 yhtiön palvelukseen tulleiden toimihenkilöiden kanssa yhtiö oli sopinut kirjallisissa työsopimuksissa ehdon, että ”eläkeoikeus määräytyy yhtiön oman eläkesäännön mukaan.” Kun näiden toimihenkilöiden kanssa oli tämän jälkeen tehty uusia työsopimuksia, ehto oli siirtynyt sanamuodoltaan vastaavana jokaiseen uuteen työsopimukseen. Viimeiset työsopimukset heidän kanssaan oli tehty vuonna 2013.
Vuoden 2017 alusta työntekijöiden oikeutta lakisääteiseen työeläkkeeseen heikennettiin lakia muuttamalla. Työntekijän lakisääteisen eläkkeen määrä pieneni, jos hän sai jäädä – tai ylipäätään enää lain mukaan pystyi jäämään – eläkkeelle samassa iässä kuin ennen lain muuttamista. Tämän muutoksen yhteydessä yhtiö tulkitsi työsopimuksia ja eläkesääntöä siten, että lakisääteisen eläkkeen osuuden pienentyminen leikkaisi toimihenkilöiden eläkesäännön mukaista kokonaiseläkkeen määrää samalla määrällä. Tämä tarkoittaisi sitä, että maksetun lisäeläkkeen määrä pysyisi ennallaan, mutta kokonaiseläkkeen määrä pienenisi.
Joukko ennen vuotta 1993 yhtiön palvelukseen tulleita toimihenkilöitä nosti Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa kanteen, jossa he vaativat vahvistettavaksi, että työnantajan tulkinta oli virheellinen ja vastoin heidän voimassa olevia työsopimuksia. Työnantaja rikkoisi työsopimuksista johtuvia velvoitteitaan, jos asia menisi sen tulkinnan mukaisesti.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa 27.3.2020 tuomionsa, jossa se hyväksyi toimihenkilöiden kannevaatimukset ja velvoitti yhtiön maksamaan toimihenkilöiden oikeudenkäyntikulut. Ratkaisun peruste oli se, mitä työsopimuksissa oli sanamuodon mukaan sovittu, mitä sopimuksien solmimisen yhteydessä käydyistä keskusteluista oli näytetty toteen, ja kuinka työsopimuksien mukaisia velvoitteita oli vuosien aikana tulkittu sekä toimihenkilöiden että yhtiön taholta.
Käräjäoikeuden ratkaisu perustuu sopimusten sitovuuteen. Jos jotain on sovittu tietyllä tavalla, sopimus sitoo, vaikka sen solmimisesta olisi jo kulunut aikaa. Kyse on jokaisen työsopimuksen osalta tapauskohtaisesta harkinnasta. Tässä asiassa käräjäoikeus arvioi näytön perusteella sopimusten tarkoituksen ja tulkinnan toimihenkilöiden kannan mukaisesti. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, joten asia voi vielä päätyä Helsingin hovioikeuden arvioitavaksi.
Suomalaisessa työelämässä lisäeläkejärjestelmiä on aikanaan ollut käytössä laajasti ja ne olivat osa työsuhteen mukanaan tuomia etuisuuksia. 1990-luvun lamavuosina nämä järjestelmät lakkautettiin lähes täysin, mutta oli aivan yleistä, että ennen lakkauttamista työsuhteeseen tulleiden osalta järjestelmä jäi voimaan. Kun lakisääteisen työeläkkeen tasoa heikennettiin vuonna 1995, tästä aiheutui suuria määriä lisäeläkeoikeuksia koskevia riita-asioita, joita ratkottiin korkeinta oikeutta myöten. Seuraava lisäeläkeriitaisuuksien aalto oli edessä vuoden 2005 työeläkkeen heikennyksen jälkeen, mutta jo tuolloin riitaisuuksia oli vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.
Viimeisin lakisääteisen työeläkkeen heikennys tuli voimaan 1.1.2017 ja sen vaikutukset alkavat tuntua eläkeikien korottumisena tai eläkkeen tason heikentymisenä vasta nyt. 1990-luvulla sulkeutuneiden lisäeläkejärjestelmien piirissä on yhä työvoimaa, joka on eläköitymässä näinä aikoina tai joidenkin vuosien päästä. On tapauskohtaista, mihin työnantajalla on oikeus lakisääteisen eläkkeen heikentymisen vuoksi lisäeläkkeen osalta. Jos lisäeläkkeestä on määräys työsopimuksessa, tuollaisen määräyksen merkitys ja sitovuus arvioidaan työsopimuksen tulkinnan yleisten periaatteiden mukaisesti.
