Helsingin HO (5/2020): Työntekijälle korvauksia työsuhteen perusteettomasta päättämisestä

Työnantaja oli irtisanonut toimistomme edustaman työntekijä A:n työsuhteen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella päättymään 20.5.2015. A:n irtisanomisaikana työnantajalle oli palkattu määräaikaisia palveluneuvojia pääkaupunkiseudulle, työnjohtaja Lappeenrantaan sekä irtisanomisajan jälkeen palveluneuvojia ja tuotannon assistentti pääkaupunkiseudulle. A olisi ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella soveltunut kyseisiin työtehtäviin, mutta työnantaja ei ollut kuitenkaan tarjonnut kyseisiä tehtäviä A:lle hänen irtisanomisaikanaan.

Asiassa oli keskeisesti kysymys siitä, oliko A ennakolta kieltäytynyt edellä mainituista työtehtävistä, ja oliko työnantaja tämän perusteella voinut jättää tarjoamatta kyseisiä työtehtäviä A:lle. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja ollut tietoinen A:n työsuhteen päättymisen jälkeen palkattujen palveluneuvojien ja tuotannon assistentin tarpeesta jo A:n irtisanomisaikana, sekä mahdollisesta korvauksen määrästä. Mikäli työsopimuksen päättämiselle oli ollut peruste, oli asiassa ratkaistava vielä kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan jättämällä tarjoamatta A:lle tuotannon assistentin tehtävää, sekä mahdollisen korvauksen määrä tällä perusteella.

Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi uudelleensijoituslomakkeen tarkastaessaan ymmärtänyt kieltäytyvänsä jostain työtehtävästä ja siten rajoittavansa työnantajan velvollisuutta tarjota hänelle muuta työtä. Edelleen hovioikeus katsoi, että uudelleensijoituslomake ei ollut poistanut tai rajoittanut työnantajan velvollisuutta tarjota A:lle työtehtäviä. Vielä hovioikeus totesi, että Lappeenrannan työnjohtajan tehtävä oli ollut työnantajan tiedossa jo ennen A:n kanssa käytyä uudelleensijoituskeskustelua, jolloin työtehtävää olisi tullut tarjota A:lle. Näillä lisäyksillä hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että työnantajan olisi tullut tarjota A:lle Lappeenrannan työnjohtajan ja palveluneuvojien työtehtäviä vielä A:n irtisanomisaikana.

Lisäksi A:n työsuhteen päättymisen ja palveluneuvojia koskevan rekrytointi-ilmoituksen 25.5.2015 tapahtuneen julkaisemisen välillä oli viiden päivän ajanjakson, joka sisälsi myös viikonlopun, hovioikeus katsoi selvitetyksi, että työnantaja oli tiennyt ainakin palveluneuvojien rekrytointitarpeesta jo A:n irtisanomisaikana.

Edellä lausutuilla perusteilla työnantaja oli rikkonut työntarjoamisvelvollisuuttaan, kun A:lle ei ollut tarjottu hänen irtisanomisaikanaan avoimeksi tulleita palveluneuvojien ja työnjohtajan tehtäviä. Näin ollen hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, ettei A:n työsopimuksen irtisanomiselle ollut ollut perusteita.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Työnantaja velvoitettiin korvaamaan A:lle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 11 kuukauden palkkaa vastaavan määrän sekä oikeudenkäyntikulut.

Scroll to Top