Toimistomme edusti työntekijää Helsingin hovioikeudessa käsitellyssä asiassa. Työntekijä oli voittanut irtisanomisriidan käräjäoikeudessa ja työnantajan valituksen johdosta hovioikeus käsitteli asian uudemman kerran. Hovioikeus pysytti voimassa käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhtiön maksamaan työntekijälle korvauksia laittomasta irtisanomisesta kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän laillisine korkoineen. Lisäksi maksettavaksi tulivat kaikki työntekijän oikeuskulut hovioikeudessa.
Jutussa oli kyse siitä, oliko työntekijä laiminlyönyt työvelvoitteitaan tavalla, joka oikeutti työnantajan irtisanomaan työsuhteen. Riita kulminoitui kiistaan siitä, oliko työntekijä laiminlyönyt velvoitteitaan, kun hän ei ollut täyttänyt yhtiön asettamia viikoittaisia asiakastapaamismääriä. Yhtiö perusteli irtisanomista sillä, että työntekijä ei saavuttanut varoitusten jälkeenkään riittäviä asiakastapaamismääriä. Yleinen lähtökohta on, että työntekijälle asetettujen tavoitteiden tulee olla kohtuullisia. Hovioikeuden mukaan tässä tapauksessa yhtiön asiakastapaamisille asettamia tavoitteita ei voitu pitää kohtuuttoman korkeina. Hovioikeus kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että oikeudenkäynnissä esitetyn selvityksen mukaan myyjistä vain parhaat olivat saavuttaneet asetetun tavoitteen ja määrät olivat siten korkeahkot. Hovioikeuden mukaan tällä oli merkitystä arvioitaessa yhtiön oikeutta päättää työsuhde tavoitteiden saavuttamatta jäämisen perusteella. Tapaamismäärien alittumiseen olivat vaikuttaneet myös muut syyt, jotka eivät olleet työntekijän vastuulla ja esimerkiksi tapaamisten kirjausten osittainen epäluotettavuus. Kokonaisarvioinnissaan hovioikeus päätyi siihen, ettei työnantaja ollut osoittanut työntekijän laiminlyöneen olennaisesti työtehtäviään siten, että irtisanomiselle olisi ollut asiallinen ja painava syy. Yhtiöllä ei siten ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaista perustetta irtisanoa työsuhdetta.
