Helsingin HO (10/2023); ratkaisu sopimussuhteen laadusta tehtiin kokonaisharkinnalla

Toimistomme avusti työntekijää työsuhteen syntymistä koskevassa riidassa. Asiassa oli riitaa siitä, oliko työntekijän ja työnantajan välillä ollut työntekijän väittämin tavoin työsopimus vai työnantajan väittämin tavoin muu toimeksiantosopimus.

Hovioikeus tutki ensin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisia työsopimuksen tunnusmerkkejä ja säännöksen esitöissä avattua työsuhteessa tehtävällä työlle tyypillistä työn suorittajan epäitsenäistä asemaa työtä koskevissa asioissa. Esitöiden mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. HO totesi, että työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö edellä mainitun säännöksen mukaiset tunnusmerkit, eikä pelkästään sopimusehtojen muotoiluilla voida kiertää työsopimuslain pakottavia säännöksiä.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeuskin, että tässä tapauksessa sopimusta, ansiotyön tekemistä, vastikkeellisuutta ja työnantajan lukuun toimimista koskevat työsuhteen tunnusmerkit ovat asiassa täyttyneet. Sen jälkeen se tutki johtoa ja valvontaa koskevan työsuhteen tunnusmerkin täyttymistä. Hovioikeus katsoi, että ammattimuusikkona toimineen työntekijän työ on luonteeltaan sellaista, ettei itse työsuoritusta tai sen sisältöä ole usein mahdollista tai mielekästä johtaa tai valvoa. HO totesi, että johtoa tai valvontaa koskevan tunnusmerkin täyttyminen ei tällaisessa tapauksessa välttämättä edellytä työn sisällöllistä johtoa ja valvontaa, vaan työn johto ja valvonta kohdistuvat ensisijaisesti työn ulkoisiin puitteisiin.

Tässä asiassa kysymys oli yhtä päivää koskeneesta konserttiesiintymisestä, johon työntekijä oli palkattu esiintymään osana orkesteria. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei käynyt ilmi, että työntekijällä olisi ollut oikeus kieltäytyä työnantajan määräämistä harjoituksista tai esiintymistä koskevista määräyksistä tai päättää suorittamistaan tehtävistä. Hovioikeuden tulkinnan mukaan direktio-oikeuden ei voida katsoa puuttuneen yksin siitä syystä, että näin lyhyessä ja yksittäistä suoritusta koskeneessa sopimussuhteessa työnantajalla ei ole ollut tarvetta ainakaan ennalta määrätä työntekijän työsuorituksesta laajemmin ja katsoi, että työnantajalla on ollut oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työsuoritusta siinä määrin kuin se ammattimuusikon työn luonteeseen nähden on mahdollista.

HO kuitenkin katsoi, että direktio-oikeus tässä tapauksessa on ollut sisällöltään sellainen, joka voi olla käsillä riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa toimeksiantosuhteessa ja totesi, että ratkaisu sopimuksen luonteesta on tehtävä arvioimalla asiaa kokonaisuutena. Hovioikeus piti uskottavana, että työntekijä on jo sopimuksen tekoaikaan käsittänyt, että kysymys on työsuhteesta ja huomautti, että on suhtauduttava varauksella siihen, että työsuhteen tunnusmerkit muutoin täyttävää sopimusta tulisi tässä tilanteessa pitää toimeksiantosopimuksena. Se totesi, että ottaen huomioon työsopimuslainsäädännön pakottavuuden ja työntekijän suojelun periaatteen, olisi tässä tapauksessa ollut ensisijaisesti työnantajan asia varmistua sopimussuhteen laadusta. Näillä perustein hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että kysymys on ollut työsopimuksesta.

Scroll to Top