Toimistomme avusti lentoyhtiön matkustamohenkilökunnan jäsentä asiassa, jossa oli kysymys työsopimuksen irtisanomisesta wifi-yhteyden luvattoman käytön vuoksi.
Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat olivat saaneet alkunsa, kun työnantaja oli ryhtynyt selvittämään esiin tulleita tapauksia, joissa matkustamohenkilökunnan jäsenet olivat käyttäneet luvatta Business-luokan asiakkaan lentolippuun kuulunutta tunnin mittaista wifi-yhteyttä. Kirjautuminen oli tapahtunut käyttämällä asiakkaan paikkanumeroa ja sukunimeä. Kaikkiaan tällaisia kirjautumisia oli esiintynyt usealla sadalla työntekijällä ja tarkempaan tarkasteluun oli otettu ne henkilöt, joilla kirjautumisia oli todettu yli viisi kertaa (123 työntekijää).
Selvittelyn jälkeen työnantaja oli irtisanonut varoitusta antamatta ne työntekijät, joilla luvattomia kirjautumisia oli vähintään 36 kertaa. Mikäli kirjautumisia oli 17–35, irtisanominen oli mahdollinen, mikäli työntekijällä oli varoitus ennestään. Mikäli kirjautumisia oli vähintään 5 ja enintään 16, työntekijälle annettiin varoitus. Kaikkiaan irtisanottiin 22 työntekijää. Asiassa oli riidatonta, että avustamamme työntekijä oli 19 lennolla kirjautunut yhteensä 39 kertaa luvatta asiakas-wifiin.
Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 1/2022, ettei työnantajalla ollut riittävää perustetta irtisanoa työntekijää. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, mikä konkreettinen haitta juuri kyseisen työntekijän toiminnasta oli aiheutunut, eikä menettelyn vahingollisuus ollut työnantajan arvioimin tavoin arvioitavissa pelkästään käyttökertojen perusteella. Ottaen huomioon työntekijän moitteeton työhistoria, hänelle olisi tullut antaa mahdollisuus korjata menettelynsä.
Koska työntekijä oli työllistynyt vain kolme päivää irtisanomisen jälkeen, ja koska lähestulkoon koko yhtiön matkustamohenkilökunta oli ollut pitkiä aikoja lomautettuna pian irtisanomisen jälkeen alkaneen pandemian seurauksena, tuomittiin korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ainoastaan kolmen kuukauden palkkaa vastaava korvaus.
Työnantaja valitti hovioikeuteen ja työntekijä jätti vastavalituksen. Hovioikeus katsoi, että irtisanomista puolsi se sinällään riidatonkin seikka, että kyseisen kaltainen menettely olisi pitänyt mieltää kielletyksi. Menettely oli hovioikeuden mukaan myös omiaan aiheuttamaan mainehaitan ja vahingon vaaran. Vaikka suoraan kyseisen työntekijän toimista ei näytetty aiheutuneen vahinkoa, oli työntekijä kuitenkin ottanut tietoisen riskin vahingon aiheutumisesta, ja toimet olivat vaikuttaneet siihen kokonaisvahinkoon, joka työnantajalle oli aiheutunut.
Irtisanomista vastaan puhui taasen se, että menettely oli jatkunut pitkään ja se oli ollut varsin yleistä, mikä oli voinut hämärtää käsitystä menettelyn moitittavuudesta. Hovioikeus myös katsoi luvattoman käytön käsittäneen vain WhatsApp-viestittelyä, mikä oli vaatinut vain vähän tiedonsiirtoa ja aiheuttanut siten korkeintaan vähäisiä tiedonsiirtokustannuksia. Lisäksi hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että työntekijä ei ollut johtavassa asemassa, ja hän oli oma-aloitteisesti tunnustanut menettelynsä jo ennen kuin häntä edes asiasta kuultiin.
Käräjäoikeus ei ollut lausunut mitään tasapuolisen kohtelun rikkomisesta, vaikka siihen oli työntekijän puolelta vedottu jo käräjäoikeudessa. Hovioikeus päätyi tältä osin katsomaan, että pelkästään luvattomiin käyttökertoihin perustuva irtisanomisperusteen harkinta oli ollut sattumanvaraista ja ennakoimatonta, ja siksi jako seuraamusten osalta pelkästään käyttökertojen lukumäärän vuoksi oli tasapuolisen kohtelun kannalta ongelmallista.
Näin ollen johtopäätöksenä hovioikeus totesi, että kokonaisarvioinnilla asiaa punniten työntekijälle olisi tullut antaa varoituksella mahdollisuus korjata menettely, eikä irtisanominen ollut perusteltu. Korvauksen määrää korotettiin neljän kuukauden palkkaa vastaavaksi, koska työnantajan menettely oli rikkonut tasapuolista kohtelua. Tuomio on lainvoimainen.
