Helsingin HO (12/2018): Oikeus korvaukseen liikenneonnettomuudessa aiheutuneesta aivovammasta ja sen jälkitilasta

Toimistomme avusti liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta työntekijää asiassa, joka koski liikennevakuutuksesta maksettavia korvauksia.

A oli loukkaantunut 16.9.2005 tapahtuneen liikenneonnettomuuden seurauksena vakavasti. A oli vaatinut sen johdosta käräjäoikeutta vahvistamaan, että hän oli saanut onnettomuuden seurauksena pysyvänä haittana vaikean aivovamman, kaularankavamman, yläraajan toiminnanhäiriön ja kroonisen kiputilan sekä nilkan murtuman jälkitilan, ja että hän oli jäänyt pysyvästi työkyvyttömäksi. A vaati korvauksia muun muassa kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä viasta ja haitasta sekä ansionmenetyksestä.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaan. Käräjäoikeus katsoi, että syy-yhteyttä liikenneonnettomuuden ja A:n vammojen ja työkyvyttömyyden välillä ei ollut. A valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi syy-yhteyden aivovamman ja liikenneonnettomuuden välillä tulleen toteen näytetyksi. Johtopäätöksenään hovioikeus lausui lääketieteellistä näyttöä kokonaisuudessaan arvioituaan, sekä otettuaan huomioon A:n ja ns. läheistodistajien kertomukset, joita myös neuropsykologiset tutkimukset tukivat, että A oli liikenneonnettomuuden seurauksena saanut lievän aivovamman. Tämä johtopäätös sai osaltaan tukea myös A:lle suoritettujen diffuusiotensorikuvausten tuloksista, vaikka menetelmällä ei voitukaan suoraan selvittää aivoissa tapahtuneiden muutosten syitä. A:lle aiheutunut aivovamma oli jäänyt pysyväksi.

Vahinkovakuutusyhtiö velvoitettiin korvaamaan A:lle korvauksena pysyvästä viasta ja haitasta haittaluokan 5 perusteella 16.884 euroa, sekä kivusta ja särystä 2.500 euroa. Viivästyskorotukset huomioon ottaen tuomitut määrät olivat käytännössä noin kaksinkertaiset. Ansionmenetyskorvauksen osalta hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei A ollut tullut lievän aivovamman vuoksi pysyvästi työkyvyttömäksi myyjän ammattiinsa. Näin ollen hänelle ei ollut aiheutunut korvattavaa ansionmenetystä. Myös muiden vammojen osalta korvausvaatimukset hylättiin. Asian lopputulos huomioon ottaen A vapautettiin velvollisuudesta korvata vahinkovakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa, ja vakuutusyhtiö velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja 20.000 eurolla.

Hovioikeuden tuomiosta äänestettiin. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi liikenneonnettomuuden seurauksena aiheutunut lievää vaikeampi aivovamma tai että hänen myöhemmässä oireilussaan olisi kysymys mahdollisen lievän aivovamman jälkitilasta tai sen vaikeutumisesta. Muiden A:n väitettyjen vammojen osalta eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos oli samaa mieltä kuin enemmistö.

Tuomio ei ole lainvoimainen (7.1.2019).

Scroll to Top