Toimistomme avusti työntekijää palkkaetuja ja työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevassa asiassa. Työntekijä oli työnantajan palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työntekijän työpaikka oli vaihtunut työnantajan toimesta useamman kerran työsuhteen aikana ja työntekijä oli useampaan kertaan lomautettuna. Palkanmaksussa oli ollut ongelmia koko työsuhteen ajan. Työsuhteessa sovellettiin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Työntekijälle oli syntynyt työsuhteen ajalta saatavia maksamatta jätetyistä arkipyhäkorvauksista, työajan lyhennyskorvauksista, vuosilomakorvauksesta, lomarahoista, sairausajan palkasta, palkoista, kilometrikorvauksista, lomautusilmoitusajan palkasta, irtisanomisajan palkasta ja odotusajan palkasta. Näiden saatavien lisäksi käräjäoikeudessa vaadittiin korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä (työsopimuslaki 12:2 §).
Työnantaja myönsi vaatimukset suurelta osin käräjäoikeudessa, mutta kiisti vaatimukset liittyen lomautusilmoitusajan laiminlyöntiin, osaan kilometrikorvauksista, odotusajan palkkaan ja työsuhteen perusteettomasta päättämisestä vaadittuun korvaukseen. Työnantajan näkemyksen mukaan kyseessä ei ollut työsuhteen perusteeton päättäminen, vaan työnantajalla olisi näkemyksensä mukaan ollut joka tapauksessa oikeus päättää työsuhde taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, tai viime kädessä vakavan ja olennaisen luottamuspulan vuoksi.
Käräjäoikeus arvioi asiaa toisin. Oikeuden mukaan työnantaja ei ollut kyennyt näyttämään käsillä olleen taloudellisia ja tuotannollisia syitä työntekijän työsuhteen päättämiseen tai että työsuhteen päättämiseen olisi ollut muu hyväksyttävä peruste. Näyttötaakka tällaisen syyn olemassaolosta on työnantajalla.
Sen sijaan käräjäoikeus katsoi todennäköiseksi, että työntekijän työsuhde päätettiin tämän terveydentilan perusteella. Työnantaja oli päättänyt työntekijän työsuhteen pian sen jälkeen, kun oli saanut tietoonsa, että työntekijä olisi mahdollisesti menossa leikkausoperaatioon. Tämä kävi ilmi sekä työntekijän kertomuksesta, että työntekijän ja työnantajan edustajan välisestä sähköpostikeskustelusta.
Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle kaikki vaaditut korvaukset lukuun ottamatta kilometrikorvausta, jonka osalta näyttö ei riittänyt osoittamaan, että oman auton käytöstä olisi sovittu etukäteen. Olimme esittäneet toissijaisen vaatimuksen matkakustannusten korvaamisesta julkisten kulkuvälineiden mukaan, jotka käräjäoikeus tuomitsi maksuun. Lisäksi työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut.
Työnantaja valitti asiasta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei myöntänyt asialle jatkokäsittelylupaa. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.
