Toimistomme avusti työntekijää tapauksessa, jossa työnantaja oli kantajan perhevapaiden ja sitä seuranneen vuosiloman jälkeen sijoittanut kantajan toiseen toimipisteeseen, kun kantajan sijaiseksi palkattu työntekijä oli vakinaistettu tehtävään, jossa hän työskenteli ennen perhevapaataan. Työnantaja ei ollut myöskään sallinut kantajan sijoittua hänen aiempaa tehtäväänsä vastaavaan tehtävään toisessa toimipisteessä. Työnantaja oli puolestaan tarjonnut työtä ainoastaan yksikössä, jossa tehtävä ja toimipaikan sijainti olivat poikenneet olennaisesti kantajan aiemmasta tehtävästä. Työnantajan lainvastaisen menettelyn johdosta kantaja oli työsuhteen purkamisen sijasta valinnut irtisanoutua työstään. Kysymys myös siitä, oliko työsuhteen irtisanominen johtunut työnantajan lainvastaisesta menettelystä ja oliko kantajalla oikeus purkaa työsopimus.
Käräjäoikeus katsoi työnantajan rikkoneen työsopimuslaissa säädettyä takaisinpaluusuojaa, ja totesi, ettei työnantajalla ollut ollut sijoitusratkaisulleen hyväksyttävää syytä. Käräjäoikeus ei arvioidessaan työnantajan menettelyä antanut merkitystä sille, että kantajan työsopimuksessa työntekopaikaksi oli sovittu koko työnantajan toiminta-alue. Merkitystä ei annettu myöskään sille, että sopimukseen oli kirjattu työntekijöiden olevan tietoisia työnantajan työkiertokäytännöstä. Kantajan määräämistä työnkiertoon perhevapaalta paluun yhteydessä paluusuojaa rikkoen voitiin pitää syrjivänä ja työnantajan lojaliteettivelvoitteen vastaisena. Takaisinpaluusuojan rikkominen sekä työsuhteen ehtojen olennainen muutos tarjoamalla työtä vain yksiköstä, jossa työtehtävä erosi olennaisesti kantajan aiemmasta tehtävästä olisivat käräjäoikeuden mukaan oikeuttaneet kantajan purkamaan työsuhteensa.
TSL 12:2:n mukaan, jos työntekijä on purkanut työsopimuksen 8:1:ssä säädetyllä perusteella, joka on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, työnantaja on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Säännöksen sanamuodosta huolimatta oikeuskäytännössä on katsottu, että 12:2:n mukainen korvaus tulee sovellettavaksi myös tilanteessa, jossa työntekijä on purkamisen sijasta valinnut lievemmän seuraamuksen eli irtisanoutumisen työnantajan menettelyn vuoksi. Edellä todetuin perustein käräjäoikeus katsoi, että kantajalla olisi työnantajan menettelyn seurauksena ollut oikeus purkaa työsopimus, vaikkakin hän on työsuhteen päättämiseksi turvautunut lievempään keinoon eli työsopimuksen irtisanomiseen. Sen perusteella käräjäoikeus katsoi kantajan olevan oikeutettu 12:2:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Korvauksen määrää arvioidessaan käräjäoikeus otti toisaalta huomioon sen, että työnantajan tuli olla tietoinen paluusuojan merkityksestä ja että työnantaja oli ollut tietoinen siitä, että kantaja oli perustellusti halunnut palata aiempaan tehtäväänsä ja toisaalta esimerkiksi sen, että kantaja oli työllistynyt välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen.
Käräjäoikeus katsoi, että työnantaja oli rikkonut työsopimuslaissa säädettyä paluusuojaa ilman hyväksyttävää perustetta estämällä perhevapaalla ollutta kantajaa palaamasta aikaisempaan tehtäväänsä tai edes aikaisempaa vastaavaan tehtävään. Käräjäoikeus arvioi, että paluusuojan rikkominen ja se, että tehtävä oli edelleen olemassa, olivat synnyttäneet syrjintäolettaman, josta vapautuakseen työnantajan tuli kyetä osoittamaan, että sen menettely oli johtunut jostain muusta hyväksyttävästä syystä kuin työntekijän raskaudesta tai perhevapaasta. Koska tässä tapauksessa eri sukupuolta oleva kantajan tehtävään vakinaistettu sijainen oli syrjäyttänyt perhevapaalla olevan kantajan, käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että kantaja oli perhevapaansa vuoksi tullut asetetuksi huonompaan asemaan. Tämän perusteella työnantaja oli velvollinen maksamaan kantajalle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä.
Käräjäoikeus velvoitti vastaajan korvaamaan kantajalle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 9 kuukauden palkkaa vastaavan määrän sekä kantajan kaikki oikeudenkäyntikulut. Lisäksi vastaaja velvoitettiin suorittamaan kantajalle hyvityksenä tasa-arvolaissa tarkoitetusta syrjinnästä yhteensä 8.000 euroa. Tuomio on lainvoimainen.
