Toimistomme avusti työntekijää ympäristön turmelemista ja työntekijän vastuuta koskevassa asiassa. Hän työskenteli yhdistyksessä, jolle oli myönnetty ympäristölupa muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käsittely-, kunnostamis- ja kierrätystoimintaan. Yhdistys oli säilyttänyt hallinnoimillaan kiinteistöillä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavaa lyijylasia enemmän kuin lupaehdot olivat sallineet.
Käräjäoikeus oli katsonut, että työntekijällä oli ollut vahva tosiasiallinen rooli yhdistyksen toiminnassa, ja hallitus oli delegoinut hänelle vastuuta ympäristöasioissa. Hän oli myös osallistunut ympäristötarkastuksiin kiinteistöllä. Käräjäoikeuden mukaan työntekijän oli täytynyt olla selvillä jäteongelmasta roolinsa perusteella hyvin pian sen jälkeen, kun hän oli aloittanut yhdistyksen työntekijänä, mutta hän ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin sen ratkaisemiseksi eikä edes tuonut asiaa hallituksen tietoon. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että työntekijä oli tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudestaan mahdollistanut lyijylasin saattamisen ja jättämisen kiinteistöille lupaehtojen vastaisesti. Hovioikeus arvioi asian kuten käräjäoikeus.
Korkein oikeus tutki ratkaisussaan, onko työntekijä ollut asemansa perusteella vastuussa yhdistyksen toiminnassa tapahtuneesta roskaamisesta, joka on ollut seurausta siitä, että kahdella yhdistyksen hallinnoimalla kiinteistöllä on säilytetty lyijylasijätettä enemmän kuin ympäristölupien mukaan on ollut sallittua, ja onko työntekijän syyksi tällä perusteella luettava kaksi ympäristön turmelemista.
Ensin KKO arvioi rikoslain 48 luvun 7 §:n mukaista vastuun kohdentumista ja sitä, mihin toimiin asianosaisella on ollut tehtävänsä tai asemansa puolesta velvollisuus ryhtyä lainvastaisen tilan estämiseksi tai sen lopettamiseksi, ja miten hän on tosiasiassa toiminut.
KKO:n mukaan työntekijälle kuuluneita tehtäviä ja velvollisuuksia ei ole kuvattu yksiselitteisesti yhdistyksen toimintaa ja organisaatiota koskevissa asiakirjoissa ja selvityksissä. Yhdistyksen hallitus on hyväksynyt johtavien työntekijöiden työnkuvia kuvanneen asiakirjan, jonka mukaan työntekijän vastuulle on kuulunut tuotannon järjestäminen ja valvonta sekä ympäristöraportointi. Työntekijällä on tosiasiassa ollut vahva rooli yhdistyksen ympäristöasioissa ja niiden käytännön toiminnan järjestämisessä, ja hän on muun muassa osallistunut yhdistyksen puolesta ympäristötarkastuksiin sekä täyttänyt vaaditut ympäristöraportit.
Työntekijä oli tullut tietoiseksi lyijylasijäteongelmasta pian tultuaan yhdistyksen työntekijäksi ja hänen velvollisuutenaan olisi ollut saattaa tämä tieto edelleen esimiehelleen tai yhdistyksen hallitukselle. KKO kuitenkin totesi, että työntekijän esimiehenä toimineet ja toiminnasta tosiasiallisesti vastanneet henkilöt olivat kuitenkin työntekijän toiminnasta riippumatta olleet tietoisia asiasta. KKO katsoi, että työntekijän tosiasiallisesta asemasta ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että hänellä olisi ollut itsenäinen velvollisuus saattaa asia hallituksen tietoon ohi yhdistyksen toiminnasta vastanneiden esimiestensä. Näin ollen KKO totesi, ettei yhdistyksen toiminnassa tapahtunut roskaaminen ole perustunut työntekijän velvollisuuksien vastaiseen laiminlyöntiin tai tekoon. Korkein oikeus totesi työntekijän syyttömäksi ja vapautti tämän kaikesta korvausvelvollisuudesta.
