Toimistomme avusti lennonjohtajaa lennonjohtaja A:ta asiassa, jossa ratkaistavana oli kysymys siitä, onko A:n töistä poissaolon syynä pidettävä työtaistelua vai sairauslomaa ja onko hän siten oikeutettu palkkaan ja muihin vaatimiinsa etuuksiin sairausloman ajalta. Juttua koskeva artikkeli löytyy täältä https://www.kasanenvuorinen.fi/index.php/ajankohtaista-tyooikeudesta/KKO052018-200
A:n jutun lisäksi KKO:ssa oli vireillä muitakin samasta oikeuskysymyksestä johtuvia juttuja, joissa työntekijäpuolelle (muun ohella B:lle) oli myönnetty valituslupa. A:n jutun ratkettua, yhtiö myönsi muiden lennonjohtajien kannevaatimukset oikeiksi. Yhtiö kuitenkin katsoi, ettei yhtiötä voitu velvoittaa korvaamaan muiden työntekijöiden oikeudenkäyntikuluja, vaan ne pitäisi kuitata OK 21 luvun 8 a§:n perusteella. Säännöksen mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. Korkein oikeus ratkaisi kulukysymyksen omalla ennakkoratkaisullaan B:n asiassa.
B vastusti kulujen kuittaamista. B esitti, että työoikeudellisten riita-asioiden kuluratkaisuissa olisi otettava huomioon työntekijän asema heikompana osapuolena ja kuluvastuun jakautumisen merkitys kyseisen jutun asianosaisille. Valtaosassa työoikeudellisista riita-asioista kantajana on työntekijä ja oikeuskäytäntö kehittyy pääasiassa näiden kanteiden pohjalta. Kulujen kuittaaminen kantajan voittaessa vaatimusmäärältään vähäisen riita-asian vähentäisi työntekijän intressiä tai mahdollisuuksia saattaa asiaa muutoksenhakuasteisiin. B katsoi, että 21 luvun 8 a §:n soveltamiseen pitäisi suhtautua pidättyväisesti ainakin siinä tapauksessa, että voittanut työntekijäosapuoli kulujen kuittaamisen jälkeen joutuisi samaan tai huonompaan taloudelliseen asemaan kuin ennen kanteen nostamista. Edelleen A toi esiin, että kulujen kuittaaminen tässä asiassa johtaisi muutoksenhakijan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon hänen vaatimustensa ja hänelle aiheutuneiden asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen määrä.
Korkein oikeus katsoi, että asia oli oikeudellisesti niin epäselvä, että osapuolten olisi lähtökohtaisesti tullut pitää kulut ominaan. Korkein oikeus kuitenkin hyväksyi sen, että B:n esittämät näkökohdat ovat merkityksellisiä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ää sovellettaessa. Asiaa punnittuaan ratkaisusta tarkemmin ilmenevin perustein korkein oikeus katsoi, että työnantaja tuli velvoittaa korvaamaan 2/3 työntekijäpuolen kuluista.
Lisäksi korkein oikeus erikseen totesi, että asianosaisen myötävaikutus asian sovinnolliseen ratkaisemiseen on seikka, joka voidaan ottaa huomioon myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ää sovellettaessa. Sillä, että yhtiö oli myöntänyt B:n kanteen sen jälkeen, kun A:n asiassa oli saatu ratkaisu, ei vaikuttanut asiaan, kun arvioitiin B:lle kanteen myöntämiseen mennessä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvattavuutta.
