Toimistomme avusti jo toistamiseen mainosjakelijana työskennellyttä työntekijää palkkariidassa, jossa oli kyse työhön noudatettavasta työehtosopimuksesta. Korkein oikeus (KKO) päätti 18.3.2016 antamallaan ratkaisulla olla myöntämättä valituslupaa työnantajalle Helsingin hovioikeuden tuomioon 11.6.2015, jolla työnantaja oli velvoitettu maksamaan työntekijälle puuttuvia palkkasaatavia viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovan työehtosopimuksen perusteella.
Asiassa oli kyse siitä, että osoitteettomia kaupunkilehtiä jakanut mainosjakelija R oli ollut työsuhteessa Helsingin Jakelu-Expert Oy:öön (HJEX). R oli jo aikaisemmin riidellyt toisessa riidassa työnantajaansa vastaan perustaen palkkavaatimuksensa viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaan työehtosopimukseen. Tuossa aikaisemmassa jutussa kyse oli vuosista 2008-2009, jolloin alalla ei ollut muita työehtosopimuksia kuin yleissitova työehtosopimus. Työntekijä voitti juttunsa käräjäoikeudessa ja työnantajan peruuttaessa myöhemmin valituksensa hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan.
Aikaisemman riidan vireillä ollessa perustettiin kaksi uutta yhdistystä, jotka sopivat keskenään uudesta, pelkästään erillisjakelualalla noudatettavasta työehtosopimuksesta. Erillisjakelualan yritykset mukaan lukien HJEX liittyivät uuteen työnantajayhdistykseen, jolloin ne saivat työehtosopimuslain perusteella lähtökohtaisesti ryhtyä noudattamaan sitä työehtosopimusta, jonka solmineeseen työnantajayhdistykseen työnantajat kuuluivat (ns. normaalisitovuus). R laittoi ensimmäisen riidan päätyttyä vireille uuden kanteen, jolla R edelleenkin vaati palkkojaan Posti- ja Logistiikka-alan Unioni PAU ry:n ja työnantajaliitto PALTA ry:n (aik. TIKLI ry) solmiman yleissitovan työehtosopimuksen perusteella myös sen jälkeiseltä ajalta, kun uusi erillisjakelualalle solmittu kilpaileva työehtosopimus oli tullut voimaan ja HJEX oli ryhtynyt noudattamaan tuota työehtosopimusta.
Asiassa oli kyse siitä, oliko erillisjakelualalla toimiva HJEX oikeutettu soveltamaan palveluksessaan toimineen R:n työsuhteen vähimmäisehtoina Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n (SME ry) ja Suoramainonnan ja kaupunkilehden erillisjakelun yhdistys ry:n (SKE ry) välillä solmittua työehtosopimusta 21.12.2009 jälkeisenä aikana vai tuliko yrityksen soveltaa edelleenkin viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia palkkamääräyksiä. R perusti kanteensa väitteelle siitä, että tosiasiallisesti erillisjakelualan uudeksi työntekijäliitoksi perustetussa Suomen Mainosjakajien Etujärjestö SME ry:ssä päätäntävaltaa käytti työnantajataho, eikä yhdistystä ollut aidosti perustettu ajamaan työntekijöiden asiaa vaan sen tarkoituksena oli polkea yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia palkkoja. Ratkaisevaa asiassa oli näin ollen se, oliko SME ry:tä pidettävä työehtosopimuslaissa tarkoitettuna työntekijöiden yhdistyksenä ja työsopimuslaissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.
R hävisi juttunsa käräjillä. Helsingin käräjäoikeus katsoi, että kun alalle oli solmittu normaalisitova työehtosopimus, työnantajalla oli lupa noudattaa sitä. Käräjäoikeus katsoi, että SME ry:n oli toiminut aidosti jakajien työehtojen parantamiseksi ja että yhdistystä oli pidettävä valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä. R ei kuitenkaan tyytynyt käräjäoikeuden ratkaisuun vaan valitti hovioikeuteen, joka toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Toisin kuin käräjäoikeus, Helsingin hovioikeus katsoi 11.6.2015 antamassaan tuomiossa (dnro S 14/841), että SME ry:n ei voitu katsoa edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä.
Hovioikeus totesi tuomiossaan mm. sen, että sääntöjensä mukaan SME ry:n tarkoituksena oli edistää jäsentensä palkka- ja muita työsuhteeseen liittyviä ehtoja. Se oli myös saanut neuvoteltua jakajien työsuhteisiin joitakin parannuksia. Toisaalta yhdistyksen perustamisen johtohahmona oli toiminut jakeluyrityksen johtotehtävissä työskennellyt henkilö ja yhdistys oli perustettu samaan aikaan työnantajayhdistys SKE ry:n kanssa. Työehtosopimusneuvottelujen lähtökohtana oli ollut työntekijäyhdistykselle epäuskottava tavoite säilyttää palkkiot senhetkisellä tasolla. Yhdistyksen edunvalvontatoiminta oli muutoinkin ollut varsin vähäistä. Näitä seikkoja kokonaisuutena arvioituaan HO katsoi, ettei SME ry:n voitu katsoa edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. Yhdistys oli siten hovioikeuden johtopäätösten mukaan ns. keltainen ammattiyhdistys, joka oli toiminut työntekijöiden intressien sijaan työnantajien intressissä.
Koska SME ry:tä ei voitu pitää työntekijöiden yhdistyksenä, HJEX ei ollut oikeutettu soveltamaan normaalisitovuuden perusteella jakajan työsuhteeseen SME ry:n solmimaa työehtosopimusta. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovan työehtosopimuksen noudattamista ei voitu myöskään pitää hyvän tavan vastaisena tai kohtuuttomana, vaikka HJEX oli näin väittänyt olevan. Hovioikeus vahvisti HJEXin olevan velvollinen soveltamaan R:n työsuhteen vähimmäisehtoina viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta myös 21.12.2009 jälkeisenä aikana. HJEX velvoitettiin suorittamaan R:lle tämän vaatimat palkkasaatavat ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
KKO:n nyt päätettyä olla myöntämättä valituslupaa työnantajalle hovioikeuden ratkaisu jää voimaan. Kyse on hyvin merkittävästä ja periaatteellisesti tärkeästä ratkaisusta, koska tällä tavoin työntekijöiden vahingoksi toteutettuja ”keltaisia työehtosopimuksia” ei ole suomalaisessa työmarkkinakulttuurissa totuttu näkemään. Nyt on kuitenkin selvää, että tällaiset työntekijöiden vahingoksi keinotekoisesti luodut työehtosopimusjärjestelyt eivät voi saada oikeussuojaa.
