Korkein oikeus 2020:58; Yhteistoimintaneuvotteluiden laillisuus

Toimistomme avusti 11 työntekijää yhteistoimintaneuvotteluiden laillisuutta koskevassa asiassa, jossa oli käyty samaan aikaan kahdet erilliset yhteistoimintaneuvottelut. Korkein oikeus oli myöntänyt asialle valitusluvan ja julkaisi ratkaisunsa ennakkotapauksena ratkaisunumerolla KKO 2020:58.

Asiassa työnantaja antoi 25.4.2013 kaksi erillistä neuvotteluesitystä yhteistoimintaneuvotteluiksi, jotka koskivat työnantajan suunnitelmia eri säästötoimenpiteistä, joilla molemmilla tähdättiin yhteisen suuremman liiketoimintakokonaisuuden kustannussäästöihin. Molemmissa neuvotteluissa neuvoteltiin työsuhteiden päättämisistä. Työnantaja aloitti yhteistoimintaneuvottelut samana päivänä 3.5.2013. Neuvotteluiden kuluessa molemmissa yhteistoimintaneuvotteluissa neuvoteltiin irtisanomisen vaihtoehtona siitä, että neuvottelun alaiselle työntekijäryhmälle tarjottaisiin muuta työtä. Tuossa vaiheessa kaksissa eri neuvotteluissa neuvoteltiin samojen töiden uudelleenjärjestelyistä.

Työntekijät vaativat käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa hyvitystä yhteistoimintalain rikkomisesta, koska he katsoivat, että erillisissä yhteistoimintaneuvotteluissa käsitellyillä asioilla oli ollut sama peruste ja ne olivat liittyneet siinä määrin toisiinsa, että ne olisi tullut käsitellä yksissä neuvotteluissa. Vähintään neuvottelut olisi tullut yhdistää siinä vaiheessa, kun huomattiin, että kaksissa eri neuvotteluissa neuvoteltiin samoista asioista.

Käräjäoikeus katsoi, että neuvottelut oli siksi voitu aloittaa erikseen. Kuitenkin neuvottelujen yhdistämistä voitiin puoltaa, jos samaan aikaan käydyissä neuvotteluissa eri työntekijäryhmien kanssa oli samojen perusteiden vuoksi käsitelty samoja säästö- ja toimenpidevaihtoehtoja, jotka olivat voineet vaikuttaa molempiin ryhmiin. Käräjäoikeus katsoi, että tässä asiassa työnantajalle ei ollut voinut jäädä epäselväksi, että esillä olleet vaihtoehdot olivat koskeneet sekä molempien yhteistoimintaneuvotteluiden alaisia asioita ja että eri neuvotteluissa työntekijät olivat taistelleet keskenään samasta työstä. Käräjäoikeus hyväksyi työntekijöiden kanteen ja velvoitti yhtiön maksamana heille yhteistoimintalaissa säädettyä hyvitystä.

Hovioikeus katsoi, että neuvottelut oli voinut aloittaa erillisinä, ja että tässä asiassa työnantaja oli myös neuvotteluiden kuluessa riittävällä tavalla huolehtinut siitä, että työntekijöiden oikeudet toteutuivat, vaikka eri neuvotteluissa neuvoteltiin samojen töiden tarjoamisista irtisanomisten vaihtoehtoina. Hovioikeuden ratkaisu oli äänestysratkaisu.

Korkein oikeus linjasi, että työnantaja oli voinut järjestää eri toimenpiteitä koskevat neuvottelut erikseen ja neuvotella kustakin toimenpiteestä niiden henkilöstöryhmien edustajien kanssa, joiden työ uhkasi toimenpiteen vuoksi vähentyä. Korkein oikeus kuitenkin painotti, että tällaisissa tilanteissa työnantaja vastasi neuvottelujen järjestämisestä siten, että henkilöstön edustajien tiedonsaanti ja mahdollisuus lausua toimenpidevaihtoehdoista toteutuivat myös siltä osin kuin neuvotteluissa nousi esiin kysymyksiä, joilla oli liityntä kumpiinkin neuvotteluihin. Korkein oikeus katsoi, että tässä asiassa kaksissa neuvotteluissa esillä olleista kysymyksistä oli neuvoteltu asianmukaisesti molemmissa neuvotteluissa ja siten työnantajan ei katsottu laiminlyöneen lain mukaisia velvoitteitaan. Siten korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Vieritä ylös