Toimistomme edustaman työntekijän ja työnantajan välisessä kirjallisessa työsopimuksessa työntekijän säännölliseksi työajaksi oli sovittu 37,5 tuntia viikossa. Työnantaja antoi 15.12.2016 tiedotteen, jonka mukaan yhtiössä oli tehty paikallinen työehtosopimus, jossa viikkotyöaikaan lisättiin puoli tuntia. Työajan pidennyksen taustaulla oli keskusjärjestöjen sopima kilpailukykysopimus, jolla työaikoja sovittiin pidennettäväksi 24 tuntia vuodessa. Riitaista asiassa oli se, oliko työehtosopimusosapuolilla ollut oikeus työehtosopimuksella puuttua työsopimuksessa sovittuihin työsuhteen ehtoihin niitä työntekijän kannalta heikentäen. Tähän liittyi myös kysymys siitä, oliko työntekijän työaika määräytynyt työsopimuksen vai työehtosopimuksen ehtojen nojalla.
Työsopimuksessa oli sovittu työajan lisäksi erikseen esimerkiksi työtehtävistä, palkasta, irtisanomisajasta sekä riitaisuuksien ratkaisemisesta. Lopuksi oli sovittu, että työsuhteeseen sovelletaan muilta osin työehtosopimusta. Työntekijän ja työnantajan välisessä työsopimuksessa oli sovittu työsuhteen eri ehdoista nimenomaisesti kunkin ehdon kohdalla erikseen, eikä sopimuksessa niiden osalta ollut viitattu työehtosopimukseen. Käräjäoikeuden mukaan tästä oli pääteltävissä, että erikseen nimenomaisesti sovittujen ehtojen, kuten työajan, osalta ei lähtökohtaisesti noudateta työehtosopimusta vaan työehtosopimusta noudatetaan ainoastaan siltä osin kuin työsopimuksessa ei ole erikseen sovittu työsuhteen ehdosta.
Siinä tapauksessa, että työehtosopimuksen määräys on työntekijälle työsopimuksen ehtoa edullisempi, noudatetaan työehtosopimusta. Työehtosopimusmääräyksillä turvataan työsuhteen vähimmäisehdot, jolloin edullisemmuussäännön perusteella voidaan työsopimukseen ottaa pätevästi työehtosopimuksen normeja työntekijälle edullisempia tai parempia ehtoja. Tässä tapauksessa työntekijän työsopimuksen työaikaa koskeva ehto oli työntekijälle edullisempi, koska hänen viikkotyöaikansa oli sovittu lyhyemmäksi kuin työehtosopimuksessa oli sovittu. Kuten aiemmin on mainittu, työehtosopimuksessa oli sovittu, että ylempien toimihenkilöiden vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta. Työehtosopimuksen työaikaa koskevan määräyksen noudattaminen työntekijän kohdalla olisi johtanut siihen, että työntekijä olisi tehnyt puoli tuntia viikossa pidempään työtä samalla palkalla kuin aiemmin. Käräjäoikeuden mukaan työehtosopimuksesta ei käynyt ilmi, että osapuolet olisivat sopineet edullisemmuussäännöksen sivuuttamisesta, mikä olisi ollut edellytyksenä sille, että työehtosopimuksen määräys olisi voinut ohittaa työsopimuksen työntekijälle edullisemman ehdon. Työnantajan mukaan osapuolten tarkoitus sivuuttaa edullisemmuussääntö ilmeni esitetystä henkilöstöjohtajan sähköpostiviestistä työntekijälle. Käräjäoikeuden mukaan sähköpostiviestistä tämä ei ilmennyt ja asiassa oli täten jäänyt näyttämättä, että työehtosopimusosapuolten tarkoituksena olisi ollut poissulkea edullisemmuussääntö.
Edelleen käräjäoikeuden mukaan työntekijän työaika oli näin ollen määräytynyt työsopimuksen ehtojen nojalla ja kun työehtosopimuksessa ei ollut sivuutettu edullisemmuussääntöä, ei työehtosopimuksessa ollut työntekijää sitovasti voitu sopia työsopimuksessa sovitun työajan pidentämisestä. Työntekijä ei ollut suostunut työajan pidentämiseen. Näin ollen työntekijän ja työnantajan välinen työsopimus sitoi sopimusosapuolia.
Työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan lisätyötä on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä muun muassa 6 §:ssä säädettyä. Työaikalain 6 §:n 1 momentin mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työntekijän työaika ei ollut ylittänyt kahdeksaa tuntia vuorokaudessa, joten hänen viikkotyöaikaansa lisätty puoli tuntia oli ollut lisätyötä. ”Kiky-tiedotteesta” ilmeni, että työnantaja oli ilmoittanut henkilöstölle, että viikkotyöaikaan lisätään 0,5 tuntia ja pidennys kirjataan tuntijärjestelmään maanantaille. Aloite sovitun työajan lisäksi tehtävästä työstä oli näin ollen tullut työnantajalta, vaikka työajan pidennyksen tavasta oli sovittu työnantajan Yt-toimikunnan ja työnantajien edustajien kesken.
Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus vahvisti työnantajan menetelleen työntekijän työsopimuksessa sovitun työaikaehdon vastaisesti eikä yhtiöllä ollut oikeutta yksipuolisesti lisätä työntekijän viikoittaista työaikaa 1.1.2017 alkaen puolella tunnilla. Koska kyse oli ollut työnantajan aloitteeseen perustuvasta lisätyöstä, oli työnantaja velvollinen suorittamaan työntekijälle lisäksi palkan teetetystä lisätyöstä. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan myös suorittamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.
