Toimistomme edusti Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa pankissa palveluneuvojana työskennellyttä henkilöä, jonka työsopimus oli työnantajan toimesta irtisanottu taloudellisista ja tuotannollista syistä. Asiassa oli kyse työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisesta työsopimuksen päättämisen jälkeen voimassa olleesta takaisinottovelvoitteesta ja vahingonkorvausvelvoitteesta sitä rikottaessa.
Työntekijä oli jo ennen työsopimuksen irtisanomista ilmoittanut työnantajalleen, että mahdollisen muun työn tullessa tarjolle hän on valmis ottamaan työtä samalta paikkakunnalta, mutta ei toiselta työssäkäyntialueelta. Työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeisen kuuden kuukauden mittaisen takaisinottovelvoitteen aikana työnantaja tarjosi työntekijälle määräaikaista kesätyötä toiselta paikkakunnalta yli 100 kilometrin päästä hänen aiemmalta työntekopaikkakunnaltaan ja kodista.
Työntekijä kieltäytyi tästä tarjotusta kesätyöstä toisella paikkakunnalla ja kieltäytymisen perusteeksi hän ilmoitti perhesyyt. Lisäksi tuon kesätyön vastaanotto olisi aiheuttanut tarpeen hankkia omilla kustannuksilla asunto toiselta paikkakunnalta, mikä olisi aiheuttanut kohtuuttomia kustannuksia palkkatulon määrään ja työsuhteen kestoon nähden. Myös kulkeminen koti- ja työpaikkakuntien välillä olisi ollut vaikeaa.
Kuuden kuukauden mittaisen takaisinottovelvoitteen loppuvaiheen aikana työnantaja oli päättänyt kahden työntekijän valinnasta toisiin tehtäviin. Näiden siirtojen johdosta kaksi työntekijää oli siirtymässä pois siitä konttorista, jossa irtisanottu työntekijä oli työsuhteensa aikana työskennellyt. Kummankaan tehtäviä ei tarjottu takaisinottovelvoitteen piirissä olleelle entiselle työntekijälle. Sen sijaan lähes välittömästi takaisinottovelvoitteen päättymisen jälkeen työnantaja teki ratkaisun rekrytointiprosessin aloittamisesta ja laittoi kaksi tehtävää avoimeen hakuun. Haun lopputuloksena työnantaja palkkasi kaksi uutta työntekijää, jotka aloittivat työnsä runsas kaksi ja puoli kuukautta takaisinottovelvoitteen päättymisen jälkeen.
Asiassa nostettiin Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa kanne, jossa vaadittiin työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaisena korvauksena ansionmenetystä, joka takaisinottovelvoitteen piirissä olleelle työntekijälle oli aiheutunut, kun hänelle ei tarjottu uutta työsopimusta. Työnantaja kiisti kanteen, koska se katsoi, että työ oli laissa tarkoitetusti tullut tarjolle vasta takaisinottovelvoitteen päättymisen jälkeen. Toinen työnantajan peruste oli se, että tarjolla ollut digineuvojan työ ei ollut samaa tai samankaltaista työtä, jota kantaja oli tehnyt pankin palveluksessa palveluneuvojana, ja siten tuota työtä ei lain mukaan tarvinnut tarjota.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi 12.3.2021 tuomionsa asiassa. Käräjäoikeus katsoi, että takaisinottovelvoitteen loppuun mennessä tietoon tulleiden kahden työntekijän siirron ja tulevan lisätyön myötä työnantaja jo tuolloin tiesi tai sen piti tietää, että sillä on tarve uudelle työvoimalle. Työnantaja oli rikkonut takaisinottovelvoitetta toimien huolimattomasti, kun se ei tarjonnut työtä aiemmin irtisanomalleen työntekijälle.
Käräjäoikeus katsoi myös näytetyn, että tarjolla olleen digineuvojan työ oli samaa tai samankaltaista kuin työ, jota irtisanottu työntekijä oli aiemmin tehnyt pankin palveluksessa.
Käräjäoikeus totesi, että toisella työskentelypaikkakunnalla tarjolla olleesta työstä kieltäytymiseen työntekijällä oli ollut hyväksyttävät ja ymmärrettävät perusteet, eikä määräaikaisesta työstä toisella paikkakunnalla kieltäytyminen ollut vaikuttanut työnantajan takaisinottovelvoitteeseen samalla paikkakunnalla tarjolla olleeseen vakituiseen työhön. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että toisella paikkakunnalla tarjolla olleesta työstä kieltäytymisellä ei ollut vaikutusta työnantajan vahingonkorvausvelvoitteeseen perusteen tai myöskään määrän osalta. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja vahingonkorvausvaatimuksen perusteen että määrän osalta sekä velvoitti työnantajan myös maksamaan työntekijälle korvauksen hänen oikeudenkäyntikuluistaan.
