Rovaniemen HO (2/2015): Väitetyn ammattitaidon puutteen vuoksi irtisanotulle työntekijälle korvauksia

Toimistomme avusti tuotantojohtajana työskennellyttä työntekijä R:ää irtisanomistapauksessa, jossa yhtiö M perusteli irtisanomista R:n puutteellisella ammattitaidolla. R oli ollut yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa noin 3,5 vuoden ajan, kunnes hänet irtisanottiin ilman, että hänelle olisi annettu varoitusta. R vaati korvausta työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Asiassa olennaista oli tutkia, oliko työnantajalla ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ien mukaisesti asiallinen ja painava syy päättää R:n työsopimus henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella.

Irtisanomisen taustalla oli, että yhtiön mukaan R:n ammattiosaaminen ei ollut vastannut hänen työhönottotilanteessa antamiaan tietoja eikä hän ollut kyennyt hoitamaan vaaditulla tavalla tuotantojohtajan tehtäväänsä. Yhtiön toimitusjohtajan kertomuksesta ei kuitenkaan ilmennyt, miten R:n osaaminen oli poikennut hänen työhaastattelussa antamistaan tiedoista. Yhtiö perusteli irtisanomista myös muun muassa sillä, että R ei ollut halukas kehittämään itseään eikä hän ollut perehtynyt kaikkiin yhtiön tuotannon perusasioihin sekä oli aiheuttanut investointivirheillä yhtiölle taloudellista vahinkoa. Työnantaja katsoi, että rikkomusten vakavuuden vuoksi heillä ei ollut velvollisuutta antaa varoitusta eikä selvittää R:n uudelleen sijoittamisen mahdollisuuksia. Yhtiö esitti myös muita väitteitä liittyen R:n puutteelliseen ammattitaitoon useilla osa-alueilla kuitenkaan yksilöimättä väitteitään sen tarkemmin.

Työntekijä R kiisti edellä mainitut seikat vedoten muun muassa siihen, että hän oli kertonut työhaastattelussa rehellisesti koulutuksestaan ja kokemuksestaan eikä työnantaja ollut työsuhteen aikana esittänyt minkäänlaisia huomautuksia hänen osaamiseensa liittyen. R:lle oli myös annettu palkankorotus muutama kuukausi ennen irtisanomista. Investointeja R ei ollut tehnyt itsenäisesti vaan niihin oli osallistunut muitakin henkilöitä, joten investoinneista aiheutuneiden tappioiden ei voitu katsoa johtuvan R:n ammattitaidon puutteesta. Lisäksi R kertoi, että yhtiöllä oli ollut noin 2000 tuotetta, joista 200:lla tehtiin 98 % myynnistä. Hän oli tiennyt näiden eniten myytyjen tuotteiden hinnoitteluperusteet ja myyntiargumentit. Näin ollen toimitusjohtajan yleisluonteisen kertomuksen perusteella ei voitu katsoa, R:n oma kertomus huomioon ottaen, että R:n ammattitaito olisi ollut puutteellinen myöskään tuotteiden tuntemuksen osalta.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tapaan, ettei työnantaja ollut näyttänyt toteen, että sillä olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ien mukaista asiallista ja painavaa syytä päättää R:n työsopimus henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella. Työnantaja ei pystynyt osoittamaan perusteita R:n ammattitaidottomuudelle eikä hänelle myöskään ollut annettu varoitusta eikä hänelle ollut annettu mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen irtisanomista. Myöskään R:n uudelleen sijoittamista ei ollut selvitetty.

Yhtiö velvoitettiin maksamaan R:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan määrän, jonka katsottiin sisältävän korvauksen irtisanomisen aiheuttamasta aineettomasta vahingosta, sekä oikeudenkäyntikulut. Seitsemän kuukauden palkkaa pidettiin kohtuullisena ottaen huomioon työnantajan menettelyn moitittavuus sekä loukkaavuus.

Scroll to Top