Toimistomme avusti kolmea työntekijää työturvallisuusrikosta ja työsyrjintärikosta sekä niihin liittyviä korvausvaatimuksia koskevassa asiassa. Työntekijät oli nostaneet syytteet työsyrjinnästä yhtiön toimitusjohtajaa vastaan sekä yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimukseen työturvallisuusrikoksesta ja tarkentaneet syyttäjän työturvallisuusrikosta koskevan syytteen teonkuvausta. Työntekijät vaativat rikosasian yhteydessä muiden rikokseen liittyvien yksityisoikeudellisten vaatimusten ohella, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille työsyrjinnästä yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaista hyvitystä. Käräjäoikeus on päätöksellään jättänyt yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä koskevan asian tutkimatta katsoen, ettei hyvitystä koskevaa vaatimusta voitu tutkia rikosasian yhteydessä.
Työntekijät valittivat tutkimatta jättämispäätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi päätöksissään, ettei käräjäoikeus olisi saanut jättää yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitysvaatimusta tutkimatta. Hovioikeus katsoi, että hyvitysvaatimus on perustunut samoihin tapahtumiin ja tekoihin, joihin työsyrjintää koskevan syytteen teonkuvaus on perustunut. Näin ollen hyvitysvaatimusta on hovioikeuden mukaan pidettävä sillä tavoin syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvana, että asiassa ei ollut estettä käsitellä hyvitysvaatimusta rikosasian yhteydessä. Hovioikeus katsoi myös, että se seikka, että vaatimus oli kohdistunut työnantajaan, ei estänyt vaatimuksen käsittelemistä rikosasian yhteydessä.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tutkimatta jättämispäätöksen ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
