Toimistomme avusti A:ta valitusasiassa, jossa palkkaturvaviranomaisena toimivan ELY-keskuksen antamasta palkkaturvapäätöksestä valitettiin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle.
Asiassa oli alun perin kyse A:n työsuhteeseen liittyneestä riita-asiasta, jossa A:lle oli tuomittu käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla muun muassa TSL 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä yli 25.000 euroa. Työnantajan konkurssiin asettamisen johdosta A joutui hakemaan kyseisiä lainvoimaisella tuomiolla tuomittuja korvauksiaan palkkaturvana ELY-keskukselta.
ELY-keskus hylkäsi A:n palkkaturvahakemuksen osittain maksaen palkkaturvana vain kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän palkkaturvalain enimmäismäärän 15 200 euron sijasta. Päätöksensä perusteissa ELY-keskus nojasi palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä, jos palkkaturvana haettu saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena. ELY-keskus perusteli, että A:n lyhyt työsuhteen kesto, kanteen nostaminen pitkähkön ajan kuluttua työsuhteen päättymisestä, se, että tosiseikat ovat yksipuolisessa tuomiossa jääneet selvittämättä sekä työnantajan jälkikäteen ELY-keskukselle esittämät perusteet olivat omiaan puoltamaan sitä, että palkkaturvana haettu saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena. ELY-keskus hylkäsi A:n hakemuksen siltä osin kuin haettu korvaus ylitti kolmen kuukauden palkkaa vastanneen määrän.
A valitti ELY-keskuksen päätöksestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. A katsoi, että ELY-keskus on ylittänyt toimivaltansa, sillä koska asia oli ratkaistu lainvoimaisella tuomioistuimen ratkaisulla ja koska käräjäoikeus oli jo asiaa ratkaistessaan tehnyt harkinnan siitä, ettei A:n vaatimukset ole ilmeisen perusteettomia, palkkaturvaviranomaisella ei voinut olla toimivaltaa tehdä kohtuusharkintaa tuomitun korvauksen määrästä. Valituksessaan A vetosi myös siihen, ettei palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan normi tule ylipäätään sovellettavaksi TSL 12 luvun 2 §:n korvauksen kohdalla. Palkkaturvalain hallituksen esityksen perusteluissa oli sanottu, ettei 8 §:n 1 momentin 2 kohdan sääntöä työsuhteen keston ja muiden olosuhteiden harkinnasta tule soveltaa työsopimuslain 12 luvun 2 §:n korvausta palkkaturva-asiana ratkaistaessa. Lisäksi A valitti sillä perusteella, että ELY-keskus oli ratkaissut asian perustellen sitä työnantajan lausumalla, josta A ei tiennyt eikä päässyt lausumaan näkemystään.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta ratkaisi asian A:n eduksi. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että ottaen huomioon palkkaturvalain 8 §:n sanamuoto ja palkkaturvalakia koskevassa hallituksen esityksessä oleva toteamus siitä, ettei lainkohdan nojalla voida hylätä sellaista vahingonkorvausta, joka ei perustu tehtyyn työhön, työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei ELY-keskuksen olisi tullut hylätä TSL 12:2 §:n mukaisen korvauksen hakemusta. Tämän ohella lautakunta totesi, että ELY-keskus ei ollut saanut ratkaista asiaa työnantajan lausuman perusteella, josta ELY-keskus ei ollut pyytänyt lausumaa A:lta.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta muutti ELY-keskuksen päätöstä ja velvoitti sen suorittamaan A:lle palkkaturvana hänen hakemuksensa mukaiset saatavat työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesta korvauksesta siltä osin kun ELY-keskus oli hylännyt hakemuksen. Lisäksi työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että asiassa annettava ratkaisu huomioiden olisi kohtuutonta, mikäli A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulut kokonaan vahinkonaan. Muutoksenhakulautakunta velvoitti ELY-keskuksen maksamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.
