Toimistomme avusti 53 osastonsihteerinä toimivaa työntekijää palkkaetuja koskevassa riita-asiassa, jossa yhtiö oli teettänyt työntekijöillä yleistyöaikaa, jossa viikkotyöaika on kaksi tuntia pidempi kuin toimistotyöajassa, jota heihin olisi pitänyt soveltaa. He eivät saaneet palkkaa näiltä tunneilta eikä niitä korvattu heille myöskään vapaana.
Työtuomioistuin tutki tuomiossaan TT 2019:104, terveyskeskussairaalan potilasosastolla työskentelevien osastonsihteerien työsuhteissa sovellettavaa työaikamuotoa, onko kyseisessä asiassa sovellettavan kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan toimistotyöaika vai yleistyöaika. Työtuomioistuin katsoi, että suurin osa työtekijöiden työajasta kului tehtäviin, jotka luonteensa ja laatunsa puolesta kuuluivat toimistotyöaikaan, joten se katsoi, että osastonsihteereihin sovellettava työaikamuoto oli toimistotyöaika, koska työaikamuoto on valittava pääasiallisten tehtävien perusteella.
Tässä tapauksessa työntekijät oli siirretty toimistotyöaikaan työtuomioistuimen ratkaisun seurauksena. Työnantaja oli kuitenkin katsonut, että muutosta edeltävänä aikana yleistyöaika oli sovellettava työaikamuoto. Työntekijöiden työnkuva ei ollut toimistotyöaikaan siirtämisen myötä tai sitä ennen muuttunut eikä asiassa ollut edes väitetty, että työ- ja virkaehtosopimuksen soveltamisen edellytyksissä tai sen sisällössä olisi tapahtunut kantajien työaikamuotoon vaikuttavia muutoksia kanteessa tarkoitettuna aikana. Näin ollen työntekijöiden työaikaan olisi tullut soveltaa työ- ja virkaehtosopimuksen mukaista toimistotyöaikaa myös aiemmin ja koko kanteessa tarkoitettuna aikana.
Hovioikeuden ratkaistavana oli lisäksi kysymys siitä, oliko asiassa sovellettava työaikalain 38 §:n mukaista kahden vuoden kanneaikaa vai työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaista viiden vuoden kanneaikaa ja ovatko kantajien vaatimukset joltain osin vanhentuneet. Hovioikeus katsoi, että kyseessä oli kuten ratkaisuissa KKO 2011:85 ja TT 2019:30 kanne, joka perustuu työehtosopimukseen, jonka soveltamisalamääräys on ollut tulkinnanvarainen. Näin ollen kanneaika määräytyy työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaisesti eikä kanne ollut miltään osin vanhentunut.
Hovioikeus tutki tuomioistuimen toimivaltaa koskevan käräjäoikeuden päätöksen oikeellisuuden eikä ratkaisun muuttamiseen ollut ilmennyt aihetta eli hovioikeus katsoi olevansa toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asian.
Hovioikeus antoi asiassa tuomion, jossa se totesi, että kantajien vaatimukset tulevat hovioikeudessa täysimääräisesti hyväksytyiksi ja kantajat voittavat jutun kokonaan.
Yhtiö velvoitettiin suorittamaan kantajille palkkasaatavat korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen, jonka lisäksi yhtiö velvoitettiin korvaamaan työntekijöiden oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti niin käräjä- kuin hovioikeudestakin. Tuomio ei ole lainvoimainen.
