Varsinais-Suomen käräjäoikeus 02/2020: Työnantaja ei saanut pidentää työntekijän työaikaa työehtosopimukseen vedoten

Toimistomme edusti ylempänä toimihenkilön työskentelevää luottamusmies A:ta ns. kiky-tunteja koskevassa riita-asiassa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden mukaan työehtosopimuksella ei voitu vaikuttaa heikentävästi voimassa oleviin nimenomaisesti sovittuihin tai sopimuksen veroisena käytäntönä noudatettuihin työsopimustasoisiin ehtoihin, jotka eivät ole sisällöltään määräytyneet edes välillisesti työehtosopimuksessa sovitun perusteella. Tätä arviota ei muuttanut toiseksi se, että työehtosopimusosapuolet olivat työtuomioistuimen lausunnon mukaan tarkoittaneet työehtosopimuksessa sopia siitä, että tällainen heikennys tehtäisiin.

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti yhtiön hyvittämään A:lle hänen tekemänsä kiky-tunnit sekä velvoitti yhtiön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Olennaisimmat tapahtumatiedot

A:n työsopimuksessa viikoittaiseksi työajaksi oli kirjattu 37,5 tuntia. Työsuhteessa oli kuitenkin noudatettu vakiintuneen käytännön mukaan 7 tunnin 25 minuutin säännöllistä päivittäistä työaikaa, jota noudatettiin kuten työsopimuksen ehtoa.

A:n työsuhteessa noudatettiin Teknologiateollisuus ry:n ja Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:n solmimaa Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta. Kyseisessä työehtosopimuksessa oli sovittu, että ylempien toimihenkilöiden vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta. Työehtosopimuksen muutoksen taustalla oli työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ns. Kiky-sopimus.

Työnantaja ilmoitti vuonna 2016, että 7h 25 minuutin työaikaa lisätään työnantajan määrääminä päivinä yhteensä 24 tunnilla vuodessa. A ei tätä hyväksynyt ja nosti vahvistuskanteen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Saiko työaikaa pidentää työehtosopimuksen määräykseen vedoten?

Käräjäoikeus totesi, että työehtosopimuksen työaikaehdolla oli tässä tapauksessa heikennetty A:n työsuhteen ehtoa 7h 25 minuutin päivittäisestä työajasta. Käräjäoikeus huomioi aluksi, että normaalisitovan työehtosopimuksen määräykset ovat etusijajärjestyksessä ylempänä kuin työsopimuksen ehdot. Mikäli työehtosopimuksen ehto on kuitenkin heikompi, ratkaistaan asia ns. edullisemmuussäännöllä työntekijän eduksi. Jutun keskeinen oikeuskysymys oli tässä tapauksessa se, voidaanko em. edullisemmuussäännön soveltaminen sulkea työehtosopimuksin pois ja mikä merkitys tällaisella työehtosopimustasoisella sopimisella työsuhteessa olisi. Työnantajan mukaan tämä sääntö oli työehtosopimuksella suljettu pois.

Käräjäoikeus pyysi asiassa lausuntoa työtuomioistuimelta koskien työehtosopimuksen oikeaa sisältöä. Työtuomioistuin (TT 2019-74) katsoi, että työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä oli sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, oliko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.

Osapuolet olivat lausunnon jälkeen erimieltä siitä, mikä merkitys eli oikeusvaikutus tällä työehtosopimuksen määräyksellä oli A:n työsuhteessa koskien hänen työaikansa pituutta.

Käräjäoikeus totesi, että oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä ei ollut käsitelty tai ratkaistu käsillä olevaa tilannetta, jossa työehtosopimuksella olisi tarkoitettu puuttua jo solmittuihin ehtoihin eikä vasta työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen solmittavien työsuhteiden ehtoihin. Käräjäoikeus otti myös kantaa työtuomioistuimen ratkaisuihin, joissa oli käsitelty edullisemmuusääntöä, mutta totesi, ettei niistä ollut saatavissa selkeää johtoa kysymyksen ratkaisemiseksi. Välijohtopäätöksenään käräjäoikeus totesi, ettei ole olemassa sellaista oikeusohjetta, jolla nyt käsillä oleva kysymys työehtosopimuksen ns. enimmäisehdon ja työsopimusehdon ristiriidasta pitäisi ratkaista.

Käräjäoikeus kiinnitti tämän jälkeen huomiota näkökohtiin sopimusvapaudesta, sopimuksen sitovuudesta ja perustuslain suojasta. Käräjäoikeus totesi ensin, että sopimusvapaus ja sopimuksen sitovuus koskevat myös työsopimuksia, vaikka työlainsäädäntö ja työehtosopimukset jossain määrin rajoittavatkin työsopimusosapuolten oikeutta sopia työsuhteen ehdoista. Nämä rajoitukset on kuitenkin säädetty työntekijän suojaksi. Lisäksi oikeus nosti esiin sen, että työsuhteiden osalta ei ole säädetty työnantajan yksipuolisesta oikeudesta muuttaa työsopimuksen ehtoa pois lukien työsuhteen osa-aikaistaminen.

Seuraavaksi käräjäoikeus kiinnitti huomiota perustuslain 15 §:n mukaiseen omaisuuden suojaan ja muun ohella siihen, että perustuslakivaliokunta on katsonut työsopimukseen perustuvien varallisuusarvoisten oikeuksien ja niiden pysyvyyden nauttivan perustuslain suojaa.

Käräjäoikeus nosti esiin myös kysymyksen normimääräysten taannehtivuudesta. Tämä liittyi edellä mainittuun kysymykseen siitä, että A:n työsopimuksen tasoinen työaikaehto oli ollut voimassa ennen kuin työehtosopimukseen oli sovittu ns. enimmäisehto. Oikeus totesi, että taannehtivia puuttumisia sopimussuhteisiin ja muihin legitiimeihin taloudellisiin oikeuksiin ja odotuksiin tulee pyrkiä välttämään.

Arvioidessaan edellä sanottujen lähtökohtien merkitystä käsillä olevassa jutussa käräjäoikeus totesi ensinnäkin, että ennen 1.11.2016 voimaan tullutta työehtosopimusta A ja työnantaja olivat pätevästi voineet sopia työehtosopimusta paremmista työaikaehdoista työsopimustasoisesti, kuten tässä asiassa oli tapahtunutkin vakiintuneen käytännön myötä. Tämän jälkeen käräjäoikeus vielä korosti sitä, että A:n työaika ei siis määräytynyt työehtosopimuksen mukaan, vaan vakiintuneen käytännön mukaan eli työsopimustasoisesti. Tässä sopimisessa työehtosopijapuolet eivät olleet olleet edes välillisesti mukana.

Lopullisena johtopäätöksenään käräjäoikeus totesi, että työehtosopimuksella ei voitu vaikuttaa heikentävästi voimassa oleviin nimenomaisesti sovittuihin tai sopimuksen veroisena käytäntönä noudatettuihin työsopimustasoisiin ehtoihin, jotka eivät ole sisällöltään määräytyneet edes välillisesti työehtosopimuksessa sovitun perusteella. Tätä arviota ei muuttanut toiseksi se, että työehtosopimusosapuolet olivat työtuomioistuimen lausunnon mukaan tarkoittaneet työehtosopimuksessa sopia siitä, että tällainen heikennys tehtäisiin.

Edellä sanotun perusteella käräjäoikeus hyväksyi kanteen. Käräjäoikeus vahvisti, että yhtiöllä ei ollut oikeutta pidentää A:n säännöllistä työaikaa 24 tunnilla vuodessa 1.1.2017 lukien ja että A:n työsuhteessa tulee noudattaa säännöllistä työaikaa sen pituisena kuin se oli ennen 1.1.2017. Lisäksi A:lle tuli hyvittää työaikasaldoon hänen tekemänsä ns. kiky-tunnit.

Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Vieritä ylös