Toimistomme avustama kantaja oli työskennellyt toimituspäällikkönä erästä aikakausilehteä julkaisevassa yhtiössä B, joka määritti itsensä ”monimediataloksi, jonka ensisijainen funktio on radiotoiminnassa”. Näin ollen yhtiö ei ollut sidottu mihinkään työehtosopimukseen. Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Tapauksessa oli kyse siitä, määriteltiinkö työnantajayhtiö viestintäalan yritykseksi vai lehtiyritykseksi ja tuliko yhtiöön näin ollen soveltaa lehdistön yleissitovaa työehtosopimusta.
Kantajan työsopimuksessa työnimikkeenä oli toimituspäällikkö ja pääpaino työssä sijoittui aikakausilehden ja sen verkkosivuston toimituspäällikön tehtäviin: muun muassa artikkelien tilaamiseen, kirjoittamiseen, editoimiseen, oikolukuun ja muihin journalistisiin tehtäviin. Kantaja ei työskennellyt muille media-alustoille ja hänen työaikansa riitti vain lehden ja sen verkkosivuston sekä hallinnollisten töiden hoitamiseen. Henkilötodistelun mukaan yhtiössä toimi erillinen lehtitiimi, joka oli itsenäinen ja irrallinen osa yhtiöstä. Lehden ja radion välillä ei käytännössä ollut minkäänlaista yhteistoimintaa ja kun lehti lopetettiin, ei sen työntekijöillä ollut enää töitä. Työantajayhtiö kiisti kanteen perusteet. Työnantajana toiminut yhtiö vetosi siihen, että yhtiötä ei ole koskaan pidetty lehtiyrityksenä, vaan monimediatalona, jonka ensisijainen funktio on radiotoiminnassa. Sen mukaan lehden tekeminen oli ulkoistettu, eikä yhtiössä ollut erillistä lehtitoimitusta. Kaikilla lehden tekemiseen osallistuneilla henkilöillä oli lehden teon lisäksi muita työtehtäviä, jotka eivät liittyneet lehden tekemiseen, vaan muiden medioiden parissa työskentelyyn. Kantajankin työ oli lähinnä vain hallinnollista, journalistista toimintaa tukevaa työtä. Näin ollen yhtiön kanta oli, ettei sen toimintaan tule soveltaa lehdistön työehtosopimusta.
Käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa arvioitiin, oliko yhtiötä pidettävä viestintäalan yrityksenä vai lehtiyrityksenä. Mikäli yhtiötä pidetään lehtiyrityksenä, tulee sen soveltaa lehdistön yleissitovan työehtosopimuksen ehtoja kantajan työsuhteeseen, ja näin ollen velvollinen maksamaan työehtosopimuksen perusteella määräytyvän minimipalkan ja työsuhteen aikana maksetun palkan välisen erotuksen kantajalle.
Hovioikeuden ratkaisun mukaan yhtiön yritys- ja yhteisötietojärjestelmään merkitty päätoimiala radio-ohjelmien tuottajana ja lähettäjänä, ei yksin ollut indikaatio yhtiön pääasiallisesta toimialasta. Ajalla 11/2010 – 02/2012 yhtiön pääasiallinen toiminta oli käsittänyt toimituksellisen sisällön tuottamisen yhtiön julkaisemaan lehteen ja lehtitoimitus oli erillinen ja itsenäinen osa toimituksesta. Pääosin kantaja oli työskennellyt lehden ja verkkosivujen parissa, jonka vuoksi työ luokitellaan journalistiseksi. Näin ollen hovioikeuden ratkaisun mukaan yhtiötä oli voitu pitää sen tosiasiallisen toiminnan perusteella yleissitovan lehdistön työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä mainittuna lehtiyrityksenä ja sen perusteella se oli velvollinen soveltamaan lehdistön yleissitovaa työehtosopimusta kantajan työsuhteessa. Kantaja oli oikeutettu saamaan työehtosopimuksen mukaan määräytyvät palkkaedut, eli palkkasaatavia 13 117,82 euroa viivästyskorkoineen sekä maksamatonta vuosilomakorvasta, maksamatonta lomapalkan korotusta, maksamatonta äitiysajan palkkaa ja odotusajan palkkaa viivästyskorkoineen. Lisäksi yhtiö velvoitettiin suorittamaan kantajalle korvauksena oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.
