Helsingin KO (09/2020): Kesätyöntekijöitä ei olisi saatu palkata tarjoamatta työtä irtisanotulle toimittajalle

Toimistomme edusti asiassa kantajaa, joka oli työskennellyt toimittajana multimediatoimituksessa yhteensä yli 10 vuoden ajan. Työnantaja oli irtisanonut kantajan työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Kantajan mukaan hänen tekemänsä toimittajan työ ei ollut vähentynyt yhtiössä, eikä irtisanomiseen ollut ollut asiallista ja painavaa syytä ja näin ollen yhtiö oli perusteettomasti päättänyt kantajan työsuhteen. Työnantaja oli palkannut uusia työntekijöitä tehtäviin, joihin kantaja olisi voitu uudelleensijoittaa tai -kouluttaa sekä yhtiö olisi voinut myös töiden järjestelyllä turvata kantajan työsuhteen jatkumisen. Joka tapauksessa työnantaja oli laiminlyönyt takaisinottovelvollisuutensa. Yhtiö vaati, että kanne hylätään.

Asiassa oli ratkaistavana ensisijaisesti kysymys siitä, oliko yhtiö ottanut ennen kantajan irtisanomista tai sen jälkeen uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät olleet vastaavana aikana muuttuneet.

Yhtiö oli palkannut kantajan irtisanomisaikana yhden henkilön politiikan toimittajaksi sekä kahdeksan muuta henkilöä määräaikaisiin toimittajan tehtäviin. Työnantaja oli väittänyt, että se ei ollut palkannut irtisanomisaikana toimittajia sellaisiin tehtäviin, joita kantaja olisi pystynyt tekemään.

Yhtiö ei ollut näyttänyt, että se olisi selvittänyt kantajan soveltuvuuden politiikan toimittajan tehtävään tai hänen kouluttamisensa siihen. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut tullut esille myöskään mitään sellaista, että kantaja ei olisi ollut soveltuva tehtävään. Yhtiö ei ollut myöskään näyttänyt, että se olisi selvittänyt kantajan soveltuvuuden kesätyöntekijän tehtävään tai hänen kouluttamisensa siihen eikä työnantaja ollut tuonut esille näihinkään työtehtäviin liittyen mitään sellaista, ettei kantaja olisi ollut soveltuva tehtävään. Käräjäoikeuden mukaan kantajalla oli valmiudet toimia televisiossa, radiossa ja verkossa.

Yhtiö ei ollut tarjonnut kantajalle politiikan toimittajan ja kesätyöntekijän tehtäviä, vaikka hän olisi soveltunut niihin. Koska työnantaja oli laiminlyönyt työsopimuslain mukaisen velvollisuutensa tarjota kantajalle hänelle soveltuvaa yhtiössä tarjolla ollutta työtä, yhtiö ei olisi saanut irtisanoa hänen työsopimustaan.

Yhtiö oli päättänyt kantajan työsopimuksen työsopimuslain vastaisesti, joten sen oli suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Kantajan työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut 10 vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan. Käräjäoikeus harkitsi korvauksen kohtuulliseksi määräksi kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan määrän, mikä oli myös kantajan vaatimus. Lisäksi yhtiö velvoitettiin korvaamaan kantajan kaikki oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Vieritä ylös