Toimistomme avusti työntekijää työsuhteen irtisanomisesta tai purkautumisesta aiheutuneessa riidassa. Tapauksessa oli kyse määräaikaisen työsuhteen vakinaistamisesta, työsuhteessa noudatettavasta tasapuolisesta kohtelusta sekä työntekijän oikeudesta päättämiskorvaukseen.
Työntekijä oli ollut toistuvissa määräaikaisissa työsuhteissa toimittajana vuodesta 2015 vuoteen 2020. Käräjäoikeus arvioi ratkaisussaan määräaikaisille työsopimuksille laissa asetettuja edellytyksiä ja niiden täyttymistä tässä tapauksessa. Työnantaja oli oikeudenkäynnissä vedonnut alalla vallitsevaan vakiintuneeseen käytäntöön määräaikaisten sopimusten suhteen. Käräjäoikeus totesi, että työntekijän kohdalla määräaikaisuuksien lukumäärä ja niiden yhteenlaskettu kesto oli viitannut pysyvään työvoiman tarpeeseen. Sen lisäksi se totesi, että työnantajalla oli ollut tietoisuus siitä, että työtä olisi myöhemminkin tarjolla teknisten työsopimusten osalta. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että määräaikaisuuteen ei ollut enää perustetta.
Seuraavaksi käräjäoikeus arvioi tasapuolisen kohtelun velvoitteen rikkomista koskevaa väitettä. Työntekijä oli työskennellyt sopimuksesta riippuen eri työehtosopimusten alaisena, vaikka työtehtävät olivat pysyneet samoina. Pääsääntöisesti työntekijä oli työskennellyt eri työehtosopimuksen alaisena kuin verrokit, joilla oli ollut erilaiset palkanmääräytymisperusteet ja työn palkkausmuoto, vaikka työtehtävät olivat olleet samoja. Työntekijä oli tämän vuoksi saanut vähemmän palkkaa kuin verrokit, joten käräjäoikeus katsoi, että koska työntekijä ja verrokit olivat tehneet samaa työtä ja olivat muutenkin samassa tai ainakin samankaltaisessa ja samanarvoisessa asemassa, on työnantaja rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta ja oli näin ollen velvollinen korvaamaan aiheutuneen palkkavahingon.
Viimeiseksi käräjäoikeus arvioi työntekijän oikeutta päättämiskorvaukseen TSL 12:2:n perusteella. Työntekijä oli irtisanoutunut sen jälkeen, kun työnantaja ei ollut suostunut muuttamaan käyttäytymistään työntekijän huomautettua työsuhteensa voimassaolon luonteesta sekä tasapuolisen kohtelun ja lojaliteettivelvoitteen vastaisesta olotilasta. Koska työntekijä oli päättänyt työsuhteensa työnantajan toiminnan vuoksi, oli työnantaja velvollinen korvaamaan työntekijälle 8 kuukauden palkkaa vastaavan määrän työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
