Työtuomioistuimen käsiteltävänä olleessa tapauksessa työehtosopimusosallisina toimineiden kantajan ja vastaajan välillä oli erimielisyyttä siitä, miten työntekijän esityksestä annettava ylityövapaa annetaan ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen ylityötä ja sen korvaamista koskevan työehtosopimusmääräyksen 6.4.3 kohdan mukaisesti. Kyseisessä määräyksessä todetaan seuraavaa: ”Ylityö korvataan rahana tai työntekijän esityksestä vapaana siten, että kolme (3) ylityötuntia vastaa yhtä (1) vapaapäivää. Ylityön korvauksena annetut vapaapäivät kuluvat siitä huolimatta, sattuuko vapaan ajaksi lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä. Vapaata annettaessa on otettava huomioon työnantajan tai työntekijän tarpeet ja se, että se tapahtuu vuorottelujärjestelmän toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Mikäli vapaa annetaan hiljaisen kauden aikana ja mikäli työtilanne sen sallii, vapaalle olevan työntekijän tilalle ei tarvitse ottaa sijaista.”
Suomalaisilla matkustaja-aluksilla on käytössä 1:1 vuorottelujärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että yhtä työjaksoa aluksella seuraa yhtä pitkä vapaajakso riippumatta siitä, mille viikonpäiville työjakson työpäivät tai vapaajakson vapaapäivät sijoittuvat. Pääsääntöinen työjakson pituus on seitsemän tai kahdeksan vuorokautta, mitä seuraa saman pituinen vapaajakso.
Työtuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia oli kantajan mukaan riitautunut erään ahvenanmaalaisen varustamon 7.5.2015 antaman tiedotteen johdosta, jonka mukaan ylityön korvaaminen vapaana edellyttää sitä, että työntekijällä täytyy olla katetta, eli aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä myös vuorottelujärjestelmän vapaajaksolle.
Kantaja piti kyseistä tiedotteessa esitettyä tulkintaa työehtosopimuksen määräyksen vastaisena. Kantaja katsoi, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen ylityötä ja sen korvaamista koskevan työehtosopimusmääräyksen tekstiin nojautuvana tulkintana ja määräyksen tarkoituksena on pidettävä sitä, että kolme ylityötuntia vastaa yhtä vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä annettavaa vapaapäivää, eikä työntekijä ole velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä. Kantaja katsoi, että kun vapaapäivä on ansaittu ylityötä tekemällä, niin ylityövapaa on luonnollisesti sijoitettava työjaksolle, jolloin palkallinen ylityövapaa lyhentää takuupalkkaan työjakson aikana sisältyvää työaikaa pidetyn vapaapäivän verran. Mikäli ylityövapaana ansaittu vapaapäivä sijoitettaisiin vapaajaksolle, mitätöityisi koko työehtosopimusmääräyksen sisältö.
Vastaaja sen sijaan katsoi, että ylitöiden korvaamisella vapaana on tarkoitettu sitä, että työntekijän tekemät kolme ylityötuntia oikeuttavat yhden päivän vapaaseen siten, että tämä ylityövapaa ei kerrytä vapaavuorolle vastaavaa vapaata. Tämän vuoksi työntekijä voi pitää yhden ylityöllä ansaitsemansa työpäivän vapaana, jos työntekijälle on kertynyt ylityövapaata yhteensä kuusi tuntia tai työntekijällä on muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä, eli katetta sekä työvuoron päivälle, että vastaavalle vapaavuoron päivälle. Vastaajan näkökannan mukaan pelkästään kolmen ylityötunnin tekeminen ei missään olosuhteissa voinut oikeuttaa yhteen vapaapäivään vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä. Vastaaja vetosi väitteidensä tueksi muun ohella siihen, että ylitöiden korvaamista ja pitämistä koskevaa sopimusehtoa oli tulkittu vastaajan näkemystä vastaavalla tavalla niin pitkään, että tämän tulkinnan voitiin katsoa vakiintuneen osapuolia sitovaksi käytännöksi.
Työtuomioistuin totesi ratkaisussaan, että ylityötä ja sen korvaamista koskevan työehtosopimuksen määräyksen soveltamiskäytännöstä oli esitetty ristiriitaista näyttöä työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin katsoi sen vuoksi jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen määräystä olisi tulkittu työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymällä tavalla vakiintuneesti vastaajan esittämällä tavalla. Siten työtuomioistuin päätyi vahvistamaan ratkaisussaan, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen ylityötä ja sen korvaamista koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaiseksi ja määräyksen oikeaa sisältöä parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi oli katsottava, että korvattaessa työntekijän esityksestä ylityötä kolmea ylityötuntia vastaava yksi vapaapäivä oli annettava vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä, eikä työntekijä ollut velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä. Näin ollen kantajan kanne hyväksyttiin ja vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen täysimääräisesti.
