Toimistomme avusti työntekijää palkkasaatavia koskevassa riita-asiassa. Asiassa oli kysymys siitä, tuliko tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta soveltaa TSL 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetun yleissitovuuden nojalla kantajan työsuhteen vähimmäisehtoina.
Freelancerina toiminut ammattisoittaja oli palkattu erillisillä määräaikaisilla työsopimuksilla kahteen vastaajayhdistyksen tuottamaan kesäteatteriproduktioon. Kantaja on vaatinut työehtosopimuksen mukaisia korvauksia työstään produktiossa.
Käräjäoikeus pyysi työtuomioistuimelta lausuntoa koskien tilapäisten teatterimuusikkojen työehtosopimusta. Työtuomioistuimen mukaan tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta sovelletaan Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskenteleviin ammattimaisiin muusikkoihin. Koska työehtosopimus on kuitenkin yleissitova, tulee se sovellettavaksi myös muissa kuin jäsenteattereiden palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin. Koska kyseessä ei ole ammattiteatteri, työehtosopimus ei voi tulla sovellettavaksi harrastelijateatterin palveluksessa työskentelevään ns. normaalisitovuuden perusteella. Kyseisen työehtosopimuksen soveltamisala poikkeaa siten muista teatterialan työehtosopimuksista, että soveltamisalaa ei ole rajattu pelkästään ammattiteattereissa tehtävään työhön, vaan Suomen Teatterit ry:n jäsenteattereissa työskentelevien ammattimaisten muusikkojen tekemään työhön. Työehtosopimus voi kuitenkin tulla sitovaksi yleissitovuuden nojalla, mikä koskee työsuhteen vähimmäisehtoja ja siten jää käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Käräjäoikeus katsoi, että yleissitovuusjärjestelmällä on tavoitteena saattaa samalla alalla työskentelevät työntekijät työsuhteen ehtojen osalta samaan asemaan riippumatta siitä, työskentelevätkö he järjestäytyneen vai järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa. Arvioitaessa sitä, tuleeko kantajan työsuhteeseen soveltaa tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta, käräjäoikeus totesi, että asiaa tulee arvioida korkeimman oikeuden oikeusohjetta noudattaen, sen perusteella, onko vastaaja tosiasiassa teetättänyt kantajalla kyseisessä työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Asiassa oli riidatonta, että kantajan ja vastaajan välillä on vallinnut työsuhde, kantajalle on maksettu palkkaa työsopimuksen mukaisesti ja kantaja on työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattimainen muusikko. Lisäksi vastaaja ei ole ollut sidottu mihinkään työehtosopimukseen. Käräjäoikeus katsoi, että koska vastaaja on tosiasiassa teettänyt kantajalla tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä, on yhdistyksen tullut noudattaa kyseistä työehtosopimusta. Käräjäoikeus totesi Helsingin hovioikeuden ratakisukäytäntöön viitaten, ettei alalla noudatettavan käytännön perusteella voida syrjäyttää sitovan työehtosopimuksen palkkausta koskevia ehtoja ja näin ollen sillä ei ole merkitystä, että harrastelijateattereissa on vallinnut yhteisymmärrys siitä, ettei työehtosopimuksia noudateta. Näin ollen kantajalla oli oikeus saada yhdistykseltä vaatimansa työehtosopimuksen mukainen palkka tekemästään työtä.
Hovioikeus katsoi, ettei siitä, miten muissa Suomen Teatterit ry:n solmimissa työehtosopimuksissa soveltamisala on määritelty, voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että tilapäisten muusikkojen työehtosopimus olisi sanamuotonsa vastaisesti tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan ammattiteattereissa. Kantajan työsuhteiden kestot ja työtehtävät ovat määräytyneet kahden produktion mukaan. Kysymys in siten ollut tilapäisestä työsuhteesta, joihin on tullut lähtökohtaisesti soveltaa tilapäisten muusikkojen työehtosopimusta. Sillä, ettei kantajan palkka määräytynyt esitys- tai harjoitusperusteisesti, ei ollut merkitystä asian arvioinnissa. Hovioikeus totesi, että arvioitaessa yleissitovan työehtosopimuksen soveltumista ”asianomaisella alalla” oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimuslaissa tarkoitettu asianomainen ala voi tarkoittaa joko työnantajan toimialaa tai työntekijän ammatin tai työtehtävien mukaista alaa. Korkeimman oikeuden ratakisukäytännön mukaan ratkaisevaa on yksittäisen työntekijän toimenkuvan mukaista työehtosopimusta silloin, kun yrityksen toimialalla ei ole ollut yleissitovaa työehtosopimusta. Korkein oikeus on myös todennut, että silloin kun työnantajaa ei lähtökohtaisesti sido mikään työehtosopimus, tulee arvioitavaksi kysymys siitä, sovelletaanko yksittäisen työntekijän työsuhteessa työehtosopimusta hänen ammattinsa tai työtehtäviensä perusteella. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että on riidatonta, että kantaja on tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa tarkoitettu ammattimainen muusikko ja että kantajan molemmissa työehtosopimuksissa sovittuna työtehtävänä on ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu työ eli toimiminen kesäteatteriin orkesterin kitaristina teatteriesityksissä sekä osallistuminen orkesteriharjoituksiin sen kapellimestarin määräämillä tavoilla. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei alalla noudatettavan käytännön perusteella voida syrjäyttää yleissitovan työehtosopimuksen palkkausta koskevia ehtoja. Hovioikeus katsoi, että se seikka, ettei vastaajan ole mahdollista järjestäytyä työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon, ei sulje pois mahdollisuutta soveltaa tilapäisten muusikoiden työehtosopimusta yhdistyksen teettämään, tämän sopimuksen piiriin kuuluvaan työhön, kun edellytykset soveltamiseen muutoin ovat olemassa.