Toimistomme avusti työntekijää työsuhteen irtisanomista koskevassa riita-asiassa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut asiallinen ja painava syy irtisanomiseen sekä oliko työntekijän menettely ollut niin vakavaa, ettei työnantajalla ollut velvollisuutta selvittää työntekijän uudelleensijoitusmahdollisuutta irtisanomisen välttämiseksi.
Asiassa työnantaja oli irtisanonut työntekijän vedoten tämän väitettyyn toistuvaan epäasialliseen ja epäammattimaiseen käyttäytymiseen asiakkaita ja muita työntekijöitä kohtaan.
Käräjäoikeus katsoi, että työntekijälle annetut kaksi varoitusta sekä väite työntekijän pitkään jatkuneesta epäasiallisesta menettelystä perustuivat epäselviksi jääneisiin väitteisiin. Työnantaja ei ollut asianmukaisesti selvittänyt muiden työntekijöiden tai asiakkaan omaisen tekemiä väitteitä työntekijän epäasiallisesta menettelystä eikä käynyt väitettyjä tapahtumia työntekijän kanssa läpi viipymättä tai lainkaan. Osa väitteistä koski useita kuukausia tai jopa vuosia vanhoja tapahtumia, joihin ei ollut reagoitu ajallaan. Työntekijä oli kiistänyt väitteet johdonmukaisesti alusta alkaen. Työnantaja ei ollut myöskään selvittänyt työntekijän esittämää väitettä esimiehen häneen kohdistamasta kiusaamisesta siinä määrin, että kiusaamisväitettä olisi voitu varoitusta annettaessa pitää täysin perusteettomana ja siten työnantajan epäasiallisena kohteluna. Lisäksi työntekijää ei ollut kohdeltu tasavertaisesti, kun muille työntekijöille ei ollut syntynyt seuraamuksia, kun he eivät ole reagoineet hoitotyössä havaitsemiinsa epäkohtiin tai kun he olivat lainanneet huumaavia lääkeaineita toisilta asukkailta.
Käräjäoikeus totesi, että vaikka työntekijän menettelyä lääkekortin kopioimisen osalta voitiin pitää työsuhteesta johtuvien velvoitteiden rikkomisena, teko ei ollut vakavuudeltaan sellainen, että se olisi oikeuttanut työsuhteen päättämiseen.
Työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvauksen määrässä huomioitiin työntekijän kokema epätasapuolinen kohtelu, kiusaamisen selvittämättä jättäminen sekä näihin seikkoihin sisältynyt loukkaus. Lisäksi työnantaja määrättiin korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut. Suomen valtio velvoitettiin maksamaan työntekijälle 3 000 euroa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä sekä hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet kulut. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion pääosin ennallaan. Hovioikeus katsoi, ettei työnantaja esittänyt selvitystä varoitusten perusteena olevista väitteistä, ja piti varoituksia siten aiheettomina. Koska työntekijän väitettyyn menettelyyn ei ole puututtu viipymättä, tukee se käräjäoikeuden johtopäätöstä siitä, että lääkekortin kopioiminen pois lukien työntekijä ei ole rikkonut työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan.