Toimistomme avusti viranhaltijaa tasa-arvolakiin perustuvassa riita-asiassa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut syrjinnän kieltoa ja/tai tasapuolisen kohtelun vaatimusta maksaessaan johtavan turvallisuuskouluttajan tehtävässä toimivalle naispuoliselle kantajalle alempaa tehtäväkohtaista palkkaa kuin johtavan palotarkastajan sekä johtavan valvonnan suunnittelijan tehtävissä toimineille miespuolisille viranhaltijoille.
Käräjäoikeus viittasi oikeuskäytäntöön, jonka mukaan työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus merkitsee palkkauksen osalta sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja että palkanlaskennan ja sen määräytymisperusteiden tulisi sanotunlaisessa työssä olla yhteneväiset. Arvioitaessa sitä, ovatko työt palkan määrän suhteen vertailukelpoisia, huomioon tulee ottaa kaikki palkan kannalta oleelliset seikat mukaan lukien työtehtävien sisältö, niiden laatu ja luonne sekä työskentelyolosuhteet.
Kantaja ja miespuoliset viranhaltijat työskentelevät samassa esihenkilötiimissä. Kantajan palkkaluokka on alhaisempi kuin muissa em. esihenkilötehtävissä. Kantaja on ollut ainoa nainen tiimissä. Asiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko nämä tehtävät vaativuudeltaan niin lähellä toisiaan, että tehtävät ovat samoja tai samanarvoisia ja niistä tulisi siten maksaa samaa tehtäväkohtaista palkkaa
Käräjäoikeus katsoi, että sekä johtavan turvallisuuskouluttajan että johtavan palotarkastajan työssä noin 75 prosenttia koostuu hallinnollisesta ja työnjohdollisesta esihenkilötyöstä, mikä on laadultaan, laajuudeltaan ja vaativuudeltaan samankaltaista. Lisäksi suunnittelu- ja kehittämistehtävät muodostavat merkittävän osan molempien tehtävien sisällöstä ja ovat myös samanarvoisia. Näin ollen työtehtävät ovat kokonaisarvioinnin perusteella vertailukelpoisia ja samanarvoisia palkan suhteen. Näillä perustein käräjäoikeus katsoi, että asiassa tuli näytetyksi, että johtava turvallisuuskouluttaja, johtavat palotarkastajat ja johtava valvonnan suunnittelija tekevät palkan suhteen samanarvoista työtä ja työnantaja oli tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastaisesti ilman hyväksyttävää syytä maksanut kantajalle vähemmän palkkaa kuin miespuolisille viranhaltijoille.
Lisäksi asiassa oli vielä ratkaistava, oliko työnantaja syrjinyt kantajaa tämän sukupuolen perusteella maksaessaan tälle alhaisempaa palkkaa. Asiassa oli riidatonta, että osa johtavan turvallisuuskouluttajan aiemmista tehtävistä siirrettiin toisaalle. Käräjäoikeus katsoi, että tämän muutoksen ajallisella yhteydellä oli jonkin verran yhteyttä myöhemmin samana vuonna tapahtuneeseen palkkaluokan alentamiseen, vaikka yhteys ei ollut vahva ja tämä antoi jonkin verran tukea sille ajatukselle, että palkan alennuksen motiivina ei ehkä ollut kantajan sukupuoli, vaan se olisi voinut liittyä tehtävän vaativuuden väärään arviointiin, joka oli sittemmin osoittautunut virheelliseksi. Käräjäoikeuden mukaan tällainen virhe tai väärinkäsitys työnantajan puolelta ei kuitenkaan oikeuta eriarvoiseen kohteluun. Käräjäoikeus totesi, että ratkaisevaa ei ole menettelyn syrjivä tarkoitus, vaan oleellisia ovat menettelyn vaikutukset. Työnantaja ei ollut tehnyt asianmukaista arviota tehtävän vaativuudesta, mikä johti siihen, että naispuoliselle viranhaltijalle on ilman hyväksyttävää selitystä maksettu samanarvoisesta työstä vähemmän kuin miespuolisille viranhaltijoille. Kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus totesi, ettei työnantajan esittämä selvitys riittänyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa ja katsoi työnantajan toimineen tasa-arvolain vastaisesti.
Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi työnantajan maksettavaksi menetetyn palkan vahingonkorvauksena sekä tasa-arvolain mukaista hyvitystä 15.000 euroa. Tuomio on lainvoimainen.
