Toimistomme edusti työntekijää työsopimusriidassa, jota käsiteltiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Riita koski määräaikaisen työsopimuksen syntymistä ja vastaavasti sen purkamista. Muusikko ja työnantaja olivat eri mieltä siitä, oliko asiassa syntynyt suullinen työsopimus sijaisuudesta sekä lisäksi siitä, oliko sopimus purettu työnantajan toimesta.
Työntekijän kanteessa lähdettiin siitä, että osapuolten välille oli syntynyt suullinen sopimus, joka oli sitten perusteettomasti purettu. Kanteen mukaan sekä työsopimus että sen purkaminen oli tehty suullisesti puhelimessa. Käräjäoikeudessa työntekijä vaati korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä oikeuskuluja. Työnantaja kiisti sekä sopimuksen solmimisen että purkamisen. Sen mukaan mitään sitovaa sopimusta ei ollut koskaan edes syntynyt. Työnantaja esitti oikeudessa lisäksi, että mikäli käräjäoikeus vastoin sen näkemystä katsoisi työsopimuksen syntyneeksi, asiassa kiistetään, että työsopimusta olisi purettu tai millään muullakaan tavalla päätetty.
Käräjäoikeus arvioi asiassa aluksi sopimuksen syntymistä tilanteessa, jossa sopimuksen solmineelta henkilöltä riidattomasti puuttui virallinen edustusoikeus tai nimenkirjoitusoikeus. Käräjäoikeus käsitteli tuomiossaan mm. asemavaltuutusta ja sallimisperusteista valtuutusta Oikeuden arvion mukaan työhönottotilanne on vaikuttanut työntekijän kannalta aiemmin noudatetun käytännön mukaiselta toimintatavalta, ja jonka työnantaja on hyväksynyt toimintamalliksi sijaisia palkattaessa. Käräjäoikeus katsoi näyttöä kokonaisuudessaan arvioidessaan, että työnantajaa edustaneella henkilöllä oli ollut valtuus tiedustella kantajana olleen työntekijän suostumusta sijaisuuteen keväälle 2024. Työntekijän kanssa oli käyty neuvottelut ja hänelle annettu tieto siitä, että asiaa ei enää erikseen vahvisteta vaan että se on ”tällä selvä”. Käräjäoikeuden mukaan työntekijällä oli ollut perusteltu syy luottaa suullisesti sovittuun sopimukseen. Lopputulos oli, että asiassa oli syntynyt sitova työsopimus.
Sopimuksen syntymistä koskevan arvion jälkeen käräjäoikeus arvioi kantajana olleen työntekijän väitettä siitä, että työnantaja oli myös purkanut tehdyn työsopimuksen.
Käräjäoikeus katsoi henkilötodisteluun viitaten, että työnantaja oli ollut vastuussa myös sopimuksen purkamisesta, vaikka purkamisoikeustoimen oli tehnyt henkilö, jolla ei ollut virallista edustusoikeutta. Käräjäoikeuden mukaan työntekijä oli asiaa koskevassa puhelinkeskustelussa selkeästi saanut sen käsityksen, että hänen työsuhteensa oli purettu. Käräjäoikeus arvioi, että työntekijä on oikeudessa vastaanotetun näytön perusteella voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että työsuhde on työnantajan toimesta pätevästi päätetty, kun sen on tehnyt esimiesasemassa ollut henkilö. Huomiota kiinnitettiin tältä osin siten työntekijän ns. perusteltuun vilpittömään mieleen. Käräjäoikeus katsoi asiassa toteennäytetyksi, että työnantaja oli purkanut pätevän työsopimuksen. Korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittiin 6 kuukauden palkkaa vastaava määrä, josta 3,5 kk oli aineellista vahinkoa ja 2,5 kk aineetonta vahinkoa.